Eija Paso: Kuinka kuuluu vaeltaa. Väyläkirjat 2025.
Eija Pason toinen romaani kysyy, mitä me ihmiset teemme toisillemme. Miten me kohtelemme ystäviämme, puolisoitamme, vanhempiamme, sisaruksiamme ja lapsiamme?
Vahvassa esikoisromaanissaan Saatan tulla vastaan (Väyläkirjat 2024) oululainen filosofian tohtori ja äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori kuvaa sitkeän Holapan Kaisan elämäntaivalta itsenäistyvän Suomen historiallisessa viitekehyksessä.
Kaisalla on kutsumus, mutta elämä asettaa sen toteuttamiselle esteitä toisensa perään. Päämäärätietoinen ja fiksu nainen etsii ja löytää keinot muokata tavoitteitaan niin, että olennaisimmat jossakin muodossa toteutuvat.
Pasollakin on oma ääni, joka on vahvistunut nykypäivään sijoittuvassa kakkosromaanissa Kuinka kuuluu vaeltaa.
Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitille sijoittuvassa tarinassa Pasolla on tarina hyppysissään ja hän annostelee sen osasia lisäämällä ja pitkittämällä näin lukijan odotuksia ja jännitystä.
Loppuun hän on jopa järjestänyt yllätysmomentin, jota lukija ei ehkä kolmen viisikymppisen naisen vaellusromaanilta osaa odottaa.
Paso on kirjoittanut ilmavasti, dialogivetoisesti etenevän romaanin, jossa kolme viisikymppistä naista pohtii mennyttä, nykyistä ja tulevaa elämänkaartaan.
Paso kysyy, kuinka omannäköistä elämää Anna, Salli ja Helli oikeastaan elävät. Pitävätkö vuosia tai vuosikymmeniä sitten tehdyt valinnat edelleen kutinsa? Olisiko aika tai mahdollisuus vaihtaa kurssia ja ottaa riskejä?
Kun viisikymppinen kolmikko starttaa Oulusta Santiago de Compostelan kuuluisalle vaelluspolulle kesäkuussa 2025, edessä on tyttöjen ja naisten ikiaikainen kysymys. Moni lukijakin saattaa tunnistaa lukujen kaksi ja kolme dilemman.
Kolmen tytön kopla ei tunnu läheskään aina toimivan, koska yksi jää usein nalliksi kalliolle. Joissakin kolmikoissa hylkiö vaihtuu esimerkiksi aiheen tai ajankohdan mukaan, kun taas toisissa ydinkaksikko pysyy samana ja kolmas pyörä jää kolmanneksi pyöräksi.
Salli ja Anna ovat tunteneet toisensa jo alakoulusta saakka ja käyneet yhdessä yläkoulun ja lukion. Polut ovat erkaantuneet elämän vauhtivuosien ajaksi, mutta alkaneet viime aikoina jälleen lähentyä.
Sinetöidäkseen uuden lähentymisensä he päättävät kävellä kuuluisan pyhiinvaellusreitin. Salli ei ilahdu, mutta ei kehtaa kieltäytyäkään, kun Anna ehdottaa, että mukaan pyydetään myös hänen työkaverinsa Helli.
Kaikkitietävä, tehokas ja suulas Helli sotkee lapsuudenystävien kuviot. Sallin mielestä Anna antaa Hellin määrätä kaikessa tahdin ja loukkaantuu, kun Anna suutuksissaan jättää hänet yksin sairastamaan.
Vähän vanhempienkin tyttöjen ystävyyksissä valitaan siis leirejä. Viisikymppisten juhlavaellus ei siksi näytä toteutuvan suunnitelmien mukaan.
Paso paljastaa vaelluksen edetessä, minkälaisten salaisuuksien kanssa kolmikko on matkalle lähtenyt. Ihminenhän kuljettaa itsensä mukanaan, minne ikinä matkaakin. Santiago de Compostela taitaa silti avata etsijöille myös ratkaisuja.
Kriitikko kiteyttää
Plussat: Ilmava, dialogivetoisesti etenevä vaellus- ja kehitysromaani kypsästi keski-ikäisistä naisista elämänsä risteyskohdissa. Elämänläheinen, realistinen kuvaus. Teemat: kuinka kohtelemme toisiamme, kuinka naiskolmikossa yksi on usein liikaa.
Miinukset: Toiveena lisää keskitystä ja syvyyttä.