Voimakkaasti virtaava vanha metsäoja kuljettaa ruskeaa vettä Rovaniemen Viiksjärveen. Vesi laskee suoraan Arto Moilasen mökkirantaan.
Moilasesta tuli luonnonsuojelija tämän tapauksen vuoksi.
Noin seitsemän vuotta sitten Moilanen ja hänen puolisonsa ostivat mökkipaikan Viiksjärven rannalta. Se on Moilaselle tuttua aluetta, hänen vanhempiensa vanha mökki sijaitsee nykyisen mökin eteläisellä vastarannalla, ja Moilanen on kalastellut Viiksjärvellä 1970-luvulta lähtien.
Silloin järven vesi oli kirkasta. Pohja näkyi, siika viihtyi, muikut olivat isoja.
– Tuolta pohjoispään Viiksojasta kalastin tammukoita nuoruudessani. Vielä 90-luvulla käytin järvivettä juomavetenä, Moilanen kertoo.
Vuosikymmenien aikana vesi muuttui. Samaa tahtia lisääntyivät metsien hakkuut ja ojitukset Viiksjärven ympärillä. Tammukat katosivat siirryttäessä 2000-luvulle. Vuonna 2020 mökkirannan vesi muuttui silminnähtävän nopeasti tummanruskeaksi, kaakaomaisen sakeaksi.
Moilanen alkoi selvittää, mitä oli tapahtunut. Hän löysi mökkitonttinsa rajalle laskevan vanhan ojan, johon oli tuoreiden ojituksien yhteydessä yhdistetty virtaamaan uusia ojia samalla puolen Viiksjärveä sijaitsevalta metsäpalstalta.
Noin 30 vuotta sitten ojitetun alueen vanhat ojat oli avattu ja uusia täydennysojia kaivettu 2,7 kilometriä. Ojitusalueen vesiä on ohjattu Moilasen mökkinaapurin mailla sijaitsevan vanhan ojan kautta Moilasen rantaan.
Moilanen alkoi etsiä apua. Tuntui epäoikeudenmukaiselta, että joku voi noin vain pilata rannan. Hän otti yhteyttä ojitussuunnitelman hyväksyneeseen viranomaiseen eli Lapin Ely-keskukseen ja Rovaniemen kaupungin ympäristötarkastajaan ja kysyi, mitä hänen pitäisi tehdä.
– Kukaan ei sanonut mitään. Sitten ajattelin, että ehkäpä luonnonsuojelijat osaavat auttaa.
Moilanen soitti Suomen luonnonsuojeluliittoon, liittyi jäseneksi ja sai avukseen liiton Lapin piirin toiminnanjohtajan Mika Flöjtin. He ovat käyneet katsomassa ojia ja tehneet sen, mikä on lain puitteissa mahdollista.
Karttaselain-sovelluksessa Viiksjärven itä- ja eteläpuolella risteilee insinöörimäisen suoria, sinisiä viivoja kuin paineen tiukaksi suoristamia laskimoita. Ylhäältä päin katsottuna maisemaa dominoivat ojat.
Osa niistä laskee Moilasen palstan rajalle.
Moilanen kyykistyy ja kaapaisee Viiksjärveen laskevan ojan suulta ämpärin täyteen tummanruskeaa vettä.
– Tällaista tämä on ollut vuodesta 2020 asti ja koko ajan virtaa lisää, Moilanen kertoo ja viittoo mukaansa.
– En viitsi tätä usein enää käydä katsomassa. Harmittaa niin paljon.
Ojien auki kaivamisen seurauksena rikkoutuneesta maanpinnasta irtoaa maa-ainesta ja ravinteita, jonka virtaavat veden mukana Viiksjärveen. Viime kesänä Moilanen lastasi tyhjät ämpärit veneeseen ja souti hakemaan pesuveden järven etelärannalta.
– Ei tuota oman rannan vettä voi enää käyttää saunavetenä.
Lähdemme Moilasen kanssa ojanvarsikävelylle seuraamaan veden reittejä.
Moilasen rantaan laskeva oja on purkuoja, jonne vesi on ohjattu kulkemaan ylemmiltä mailta, aina Viiksjärven itäpuolelta soiselta Vähävaaralta asti. Siellä tehtiin hakkuita vuonna 2022.
Suomen metsiä alettiin ojittaa voimakkaasti 1960-luvulla, kun maassa havahduttiin siihen, että metsiä hakataan enemmän kuin ne kasvavat. Ongelma ratkaistiin luomalla lisää metsämaata. Se tapahtui kuivattamalla suot ojittamalla ne.
Vedet ohjattiin ja ohjataan ojia pitkin vesistöihin.
Puuta kasvoi kuivatetuilla soilla, mutta nykytiedon valossa ojituksien seuraukset Suomen vesistöille ja suoluonnolle ovat dramaattiset.
Pitkään ajateltiin, että järvet tummuivat maatalouden pelto-ojien ravinnepäästöjen vuoksi, mutta tiedon lisääntyessä käsitys on tarkentunut. Ojitus on pahin vesistöjen ravinnekuormittaja siellä missä maataloutta ei ole.
Ojavesien mukana kulkeutuvat ravinteet, kuten typpi ja fosfori, rehevöittävät ja muuttavat järvien lajistoa. Moilasen mukaan Viiksjärvestäkin on jo useamman vuoden noussut särkeä, tyypillistä rehevöityneiden vesien kalaa.
Moilanen harppoo eteenpäin. Pian vastaan tulee ojien risteys ja Moilanen osoittaa haarautuvaa, vanhaa ojanpohjaa.
– Tässä näkyy, miten oja olisi ollut mahdollista ohjata ojituksen tehneen maanomistajan omaan rantaan, mutta se ohjattiin sen sijaan kohti meidän rantaa.
Lapin ely-keskuksen ympäristötarkastaja Jouni Rauhala muistaa Viiksjärven-tapauksen. Hän kävi paikalla valvovana viranomaisena Moilasen yhteydenoton jälkeen vuonna 2020, kun ojitukset Viiksjärven itäpuolella olivat valmistuneet.
Metsänomistajan tulee tehdä ojituksista vesilain mukainen ilmoitus valvovalle viranomaiselle eli alueen ely-keskukselle, joka arvioi, tarvitseeko maanomistajan hakea hankkeelle vesilain mukaista lupaa. Ely-keskus siis arvioi, aiheutuuko hankkeesta merkittäviä vaikutuksia, kuten esimerkiksi ravinnekuormitusta.
Ojituksen suunnitteli ja toteutti metsänomistajalle Rovaniemen metsänhoitoyhdistys. Yhdistys myös toimitti vaaditun ojitusilmoituksen Lapin ely-keskukseen Rauhalalle.
Päätös siitä, saako ojitukset toteuttaa ojitussuunnitelman mukaisesti, tehdään ojitusilmoituksen perusteella.
Ely-keskukselle toimitetussa metsäojitusilmoituksessa lukee, että ojituksille on kaikkien maanomistajien suostumus ja että toteuttajat ovat hankkeesta yksimielisiä.
Moilasen mukaan näin ei kuitenkaan ole. Hänen suostumustaan ei ole kysytty missään vaiheessa, eikä hän olisi sellaista antanutkaan.
Jatkamme ojien myötäistä kulkemista. Moilanen haluaa näyttää vielä ojitusalueelle kaivetut lietekuopat ja lasketusaltaat, joiden tarkoituksena on pysäyttää maa-aineksen kulku veden mukana.
Vesilain mukaan maanomistajien vesien johtamiseen liittyvät erimielisyydet kuuluvat kaupungin ympäristöviranomaiselle.
Siksi Rovaniemen kaupungin ympäristötarkastaja Harri Katainen kävi katsomassa Viiksjärven ojat kahdesti Moilasen yhteydenoton jälkeen vuonna 2020, kun soinen metsäalue ojitettiin.
Ensimmäisen kerralla vesiensuojelutoimenpiteet todettiin riittämättömiksi ja metsänhoitoyhdistystä kehotettiin korjaamaan tilanne. Toisella kerralla Katainen kävi tarkistamassa, että kyseiset toimenpiteet, kuten lasketusaltaat, on tehty.
Lasketusallas on kuin maahan kaivettu pieni uima-allas, johon ojien vesi laskee. Karkea maa-aines kuten hiekka ja hieta kerääntyvät tähän, jos allas on oikein mitoitettu. Kuopat eivät kuitenkaan pysäytä hienojakoisia maa-aineksia kuten turvetta tai savea, tai veteen liuenneita ravinteita.
Halkaisijaltaan parikymmenmetrisen altaan kulmasta vesi valuu tällä hetkellä pienen suoalueen läpi ojaan, joka kuljettaa veden kohti Moilasen mökkirantaa.
Lopulta Arto Moilanen teki ojituksista esitutkintapyynnön Lapin poliisille yhdessä Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piirin kanssa.
Hän kokee tilanteen epäoikeudenmukaiseksi, mökkiranta ja kalavedet ovat pilalla. Muikkuja ei voi enää pyytää, koska pienisilmäiset verkot menevät tukkoon järven pohjaan kertyneestä ruskeasta lietteestä.
– Omilla maillani olen tukkinut kaikki ojat.
Lapin poliisi selvitti asiaa Ely-keskuksen kautta ja asiasta päätettiin vuonna 2022 Ely-keskuksen linjan mukaisesti: Ojituksessa ei ole toimittu vesilain vastaisesti, eikä yleistä etua ole loukattu.
Moilanen on ottanut yhteyttä ojituksesta vastaaviin metsänomistajiin, mutta keskustelut ovat olleet tuloksettomia.
Ja laskeehan Viiksjärveen muitakin ojia. Jokainen metsänomistaja päättää, mitä maillaan tekee.
– Toiveeni on, että Viiksjärvi saataisiin kunnostettua entiseen loistoonsa, Moilanen sanoo.
