Ark­ti­sen me­ri­jään laajuus oli mit­taus­his­to­rian vii­den­nek­si pienin syys­kuus­sa

Syyskuun keskimääräinen jään laajuus on hyvä indikaattori ilmastonmuutoksesta arktisella alueella.

Tavallisesti arktinen merijää on suurimmillaan maalis-huhtikuussa ja pienimmillään syyskuussa. Kuvituskuva Jäämeren rannikolta.
Tavallisesti arktinen merijää on suurimmillaan maalis-huhtikuussa ja pienimmillään syyskuussa. Kuvituskuva Jäämeren rannikolta.
Kuva: Susanna Eksymä

Arktinen merijää kutistui syyskuussa vuosikymmenelle tyypilliseen laajuuteen, tiedottaa Ilmatieteen laitos.

Tänä vuonna merijään laajuus oli pienimmillään 11. syyskuuta. Tuolloin jään peittämä ala oli 4,28 miljoonaa neliökilometriä. Laajuus on lähes sama kuin viime vuoden syyskuussa.

Keskimääräinen arktisen merijään laajuus kuluvan vuoden syyskuussa oli 4,8 miljoonaa neliökilometriä.

Arktisen merijään tilannetta seuraa yhdysvaltalainen National snow and ice data center -tutkimuslaitos (NSIDC). Jään laajuudeksi on määritelty alue, jolla jää peittää vähintään 15 prosenttia meren pinnasta. Se määritetään kaukokartoitussatelliittien mittauksista.

Tänä vuonna satelliittihavainnoissa oli katkos syyskuussa lähellä pienimmän laajuuden ajankohtaa, joten määrityksessä on jonkin verran epävarmuutta.

Ilmatieteen laitoksen tutkijan Jaakko Seppäsen mukaan merijään syyskuun keskimääräinen laajuus on viidenneksi pienin mittaushistoriassa ja tyypillinen tälle vuosikymmenelle.

Vuosi alkoi suurimmalla jään laajuudella 12 vuoteen ja laajuus pysytteli vuosikymmenelle keskimääräisenä.

Jään sulaminen kiihtyi äkillisesti heinäkuussa päätyen kolmanneksi pienimpään päivittäiseen laajuuteen kuun lopussa. Sulaminen hidastui syyskuussa ennen kuin kääntyi kasvuksi kuun lopussa.

Tavallisesti arktinen merijää on suurimmillaan maalis–huhtikuussa ja pienimmillään syyskuussa. Tutkijan mukaan syyskuun keskimääräinen jään laajuus on hyvä indikaattori ilmastonmuutoksesta arktisella alueella.

Ilmoita asiavirheestä