Oman onnensa sepät

Lucky Ranch.

Nimi lukee Pyhäjärven rantaan ohjaavassa, hevosenkengällä kuvioidussa kyltissä.

Tien päässä avautuu maisema järven yli Noitatunturille. Sumuiset puut auringon valaisemilla rinteillä ovat kuvankauniita.

Parkkipaikalla on yhden koiran vastaanottokomitea. Tuuheakarvainen 12-vuotias welsh corgi Gino töpöttelee kiireettömästi nuuhkimaan tulijoita.

– Tervetuloa ranchille, Antti Keskitalo, 40, huudahtaa ja heilauttaa kättään tervehdykseksi tilausravintola Saluunan pihalta.

Hän on valmistelemassa varusteita lyhyellä varoitusajalla tilattua, opastettua hiihtoretkeä varten.

Nopeat käänteet ovat yrittäjän elämässä tuttuja. Asiakkaille on aina aikaa.

Saluunan vieressä lumi lentää kaaressa, kun Anu Lampinen, 38, lapioi korkeiden lumivallien lomaan vievää reittiä siistimmäksi. Vallien sisään kätkeytyy kolme iglua, joissa voi kokea arktisen yön.

– Täällähän pitäisi olla aurinkolasit, Lampinen toteaa ja siristelee silmiään astellessaan pihapiirin kirkkaaseen kevätaurinkoon.

Pariskunta esittelee vierailleen tiluksia ja seuraamme heitä järven jäälle, josta löytyy luonnollisesti avanto. Se on yksi tapa kokea pohjoisen eksotiikkaa Lucky Ranchilla.

Kouluaikainen ihastus

Saluuna ja iglut ovat uusin osa Keskitalon ja Lampisen vuonna 2015 perustamaa pientä matkailualan imperiumia.

Lucky Ranch-nimeä kantava yritys on saanut inspiraationsa Lampisen lännenhevosharrastuksesta. Alkuperäinen "onnekkaiden tila", yrityksen päämaja, sijaitsee lännenhevosineen kivenheiton päässä Saluunasta.

– Gino, elä sinne mene, Lampinen kieltää kohti avantoa kulkevaa töppöjalkaa.

Harmistuneena corgi lähtee taakseen katsomatta paikalta, eikä suostu tulemaan yhteiskuvaan järven jäälle.

Keskitalo nappaa avovaimon kainaloonsa kuvaa varten. Pariskunta on pitänyt yhtä jo toistakymmentä vuotta.

Iisalmesta kotoisin oleva Lampinen ja rovaniemeläinen Keskitalo tapasivat restonomiopintojen parissa Rovaniemellä vuonna 2004. Rakkaus ei roihahtanut heti, vaikka Keskitalo oli myyty ensitapaamisesta saakka.

– Kyllähän tuollainen vaalea nainen miellytti silmääni, hän kertoo hymyillen.

Romanssin väliin tuli Pohjois-Amerikka. Kirjaimellisesti.

Lampinen lähti vaihto-opiskelijaksi Meksikoon ja Keskitalo Kanadaan. Toisen kuulumiset kuitenkin kiinnostivat. Viestejä vaihdeltiin. Toisella oli kuuma, toisella kylmä.

Kun molemmat palasivat vaihdoistaan Rovaniemelle, rakkaus oli kypsynyt.

Pysyvästi Pyhälle

Gino saapuu sopivasti takaisin paikalle, kun Keskitalo valmistautuu lähtemään hiihtoretkelle. Eläkeiässä oleva koirakaveri on edelleen innokas apuopas tuntureilla.

Siirrymme Lampisen kanssa pirtin puolelle kahville.

Vuonna 2018 ostettu Saluuna toimii päiväsaikaan Café Kairan latukahvilana. Tiski notkuu paikan päällä tehdyistä herkuista. Kahvilaa pyörittävä Niina Kangas nostaa yhden tarjottimen päältä kuvun kuin taikuri. Alta paljastuu torni pienen tiilen kokoisia mokkapaloja.

Kenkiä kopistellaan tuulikaapissa ahkerasti. Herkut houkuttelevat kävijöitä niin kylältä kuin vieressä kulkevalta hiihtoladulta.

Illalla tiloissa lämpenee sauna ja takkatuli Lucky Ranchin vieraille.

– Kaikki sai oikeastaan alkunsa hevosista, Lampinen kertoo yrityksen synnystä.

Pariskunta muutti Pyhälle alun perin Lampisen töiden perässä vuonna 2009. Matkailualan työt ja projektit pitivät molemmat kiireisinä useamman vuoden.

Lapsesta saakka ratsastusta harrastanut Lampinen löysi lajista uuden sytykkeen Lapin maisemissa ja pian hallussa oli oma hevonen.

Vuosien aikana Pyhältä oli kuitenkin ollut vaikeaa löytää hevoselle sopivaa vuokratallia.

Lännenhevoset ja Lampinen kuuluvat samaan pakettiin. Sen hän oli tehnyt Keskitalollekin selväksi hyvissä ajoin.

– Kysyin Antilta että mitä tehdään, muutammeko pois vai etsitäänkö joku oma paikka? Että saat valita, mutta hevosista en luovu!

Valinta oli selkeä. Keskitalo ei halunnut muuttaa pois, joten alkoi vuoden kestänyt kodin etsintä. Alueella sekä tontit että talot olivat tiukassa.

Elettiin vuotta 2013 kun nykyinen tila tuli sattumalta markkinoille.

Pyhästä tuli koti.

Jaettu koti

Pariskunnalla oli talokauppojen jälkeen viimein lääniä niin hevosille kuin omiin tarpeisiin.

Tilaa riittäisi jaettavaksi muillekin. Oli tullut aika miettiä työelämä uusiksi.

– Olen aina ollut melko yrittäjähenkinen, se kuulemma näkyi minussa jo lapsena, Lampinen sanoo.

– Melko pian päätimmekin, että alkaisimme vuokraamaan talon alakertaa matkailijoille.

Ajatuksen inspiraationa olivat Lampisen omat maailmanmatkat. Hän oli aina nauttinut reissuillaan mahdollisuudesta tutustua elämään ja kulttuuriin paikallisten avulla. Sitä mahdollisuutta hän halusi tarjota myös Pyhän matkailijoille.

Kysyntä pariskunnan tarjoamaan kotimajoitukseen lisääntyi nopeasti. Lampisen hevonen ja harrastus kiinnostivat vieraita suuresti, mutta yhdellä hevosella ei retkiä järjestettäisi.

– Oli ostettava toinen hevonen. Ja sitten kolmas. Ja niin yritys lähti kasvamaan, Lampinen kertoo.

Energinen nainen pyörittää hevostilan lisäksi menestyvää kosmetiikkabisnestä. Amerikkalaisen ihonhoitotuotesarjan myynnistä saatava voitto kattaa yrityksen toiminnasta hyvän siivun.

Kuten missä tahansa yrityksessä, taloudellisia ratkaisuja joutuu kuitenkin punnitsemaan huolella. Esimerkiksi Saluunan ostamisessa Lampinen aluksi epäröi, vaikka Keskitalo oli innoissaan laajentamassa yritystä. Tässä tapauksessa riskin ottaminen kannatti.

Pariskunnan molemmat osapuolet ovat saaneet tuoda yritykseen omat vahvuutensa.

Keskitalo oli ollut kiinnostunut lumirakentamisesta jo pikkupojasta saakka. Hän pääsi toteuttamaan omaa näkemystään rakentamalla arktiset iglut. Ikänsä laskenut Keskitalo vastaa myös ryhmien talviaktiviteettien ohjauksesta ja opastuksesta.

Vuosien aikana yrityksen toimintamalli on kokeilujen kautta selkeytynyt.

– Alussa yritimme molemmat tehdä vähän kaikkea. Riitahan siitä tuli, Lampinen muistelee.

Nyt perheyrityksessä rakkaus ja bisnes kulkevat käsi kädessä. Roolien jako on selkeä.

Lampinen on enemmän organisoija, Keskitalo suurpiirteisempi.

– Antti ei koskaan näe missään uhkia vaan pelkästään mahdollisuuksia, Lampinen kertoo nauraen.

Molemmat arvostavat toistensa ominaispiirteitä.

Ne luovat tasapainon.

Lempeitä lämminverisiä

Ison omakotitalon ikkunan takana käy melske. Ikkunaruutuun on liimaantunut musta kirsu.

Australiankarjakoira Tanka on kuullut pihalle saapuneet autot ja odottaa malttamattomana, että pääsisi tarkastamaan tulijat.

Lucky Ranchin päämajaan ei huomaamatta tulla.

Vaikka ei tietäisi, että pariskunnalla on hevosia, sen haistaa heti pihalla. Kuivan heinän ja tallin maanläheinen, lämmin tuoksu.

Vanhasta traktorin tallista on remontoitu tilava viiden hevosen koti. Lampinen omistaa hevosista neljä, yksi on hyvän ystävän.

Karsinoiden ovissa on nimikyltit kertomassa asukkaistaan, jotka viettävät aurinkoista päivää haassa.

– Kun ostimme paikan, tontti oli täyttä metsää. Hevosten kanssa ei olisi voinut kesää viettää siinä ympäristössä, sitä itikoiden määrää ei olisi kukaan kestänyt, Lampinen kertoo.

Raivattujen puiden tilalla on kaksi suurta hakaa.

Tallin viereisessä lounastaa kaksi kullanhohtoista voikkoa suomenhevosta.

Kauimmaisessa käyskentelevät lämminveriset lännenratsut: kaksi rautiasta quarterhevosta ja yksi täplikäs appaloosa.

– Quarterhevosen nimi tulee neljännesmailin matkasta, jolla ne ovat perinteisesti kilpailleet, Lampinen avaa rodun historiaa.

Quarterhevoset ovat lyhyiden matkojen mestareita. Parhaimmillaan "quarter" voi laukata 90 kilometrin tuntinopeudella.

Säkäkorkeus voikin näiden hevosten kohdalla hämätä. Melko pienikokoiset hevoset ovat vahvarakenteisia ja ketteriä.

Täplikäs appaloosa Oliver vie ajatukset automaattisesti lännenelokuvien, cowboyden ja intiaanien maailmaan.

Mielleyhtymä ei ole väärä. Appaloosan esi-isät olivat Oregonin alueen Nez Percé-intiaanien kasvattamia. Intiaanien mukaan hevosten täplät tuottivat onnea ja heimopäälliköt ratsastivatkin mahdollisimman kirjavilla yksilöillä.

Toinen quartereista, Roy, työntää päänsä tuttavallisesti toimittajan kainaloon. Samettinen turpa hamuilee taskua, josko siellä olisi leipää tai porkkanaa.

Huolellinen valmistautuminen

Lännenhevoset ovat rauhallisia ja vakaaluonteisia. Lännenratsastuksessa asento ja ohjastaminen ovat myös rennompia perinteiseen englantilaiseen tyyliin verrattuna. Siksi Lampisen kanssa on helppo aloittelijankin lähteä ratsaille.

– Lännenhevoset koulutetaan sietämään eri asioita, joten ne eivät lähde hötkyilemään. Ne ovat varmoja ja luotettavia ratsuja, Lampinen kertoo.

Lampinen päättää ottaa Royn ja Oliverin mukaansa päivän ratsastusretkelle. Hollantilainen matkanjärjestäjä Gerda Swartsenburg, jonka kautta moni matkailija löytää Lampisen ja Keskitalon palvelut, on varannut yksityistunnin.

Vaalea hollantilainen tervehtii iloisesti haan toisesta päästä. Lampinen taluttaa hevoset portille ja joutuu torppaamaan matkasta haan kolmannen kaviojalkaisen, Mikelon.

Pettynyt hörähdys. Vain kaksi satuloitaisiin tälle reissulle.

Hevoset valmistellaan retkelle huolella Lampisen ohjeiden mukaan.

Aloitteleva ratsastaja ja hevonen pääsevät valmistelujen kautta tutustumaan toisiinsa. Myös erilaiset suitset ja erimallinen satula tulevat tutuksi. Turkki suitaan harjalla, ettei satulan alle jää mitään hiertämään. Oliver ja Roy nuokkuvat silmät puoliummessa sukimisen alla.

Ne eivät hötkyile.

– Olen tilannut tämän mittatilaustyönä Teksasista, Lampinen kertoo nostaessaan toistakymmentä kiloa painavan, hopeakoristeisen satulan Royn selkään.

Pitkä satula on painavampi kuin klassinen eurooppalainen malli, mutta se jakaa ratsastajan painon tasaisemmin hevosen selkään.

Gerda varmistaa, että on asettanut päitset oikealla tavalla Oliverin korvien yli ja sitonut satulavyön hihnat oikein. Kaksikko on valmis pari tunnin kierrokselle Pyhäjärven ympäristöön.

Haasta kuuluvat hirnahdukset kaikuvat kauas, kun toverit lähettävät ratsukot matkaan.

Aitoja kohtaamisia

Iltapäivästä Keskitalo ja Lampinen ovat saaneet kierrätettyä asiakkaansa tunturimaisemissa.

Pariskunnan ekaluokkalainen poika on pääsemässä koulusta kotiin ja tätä on kiirehdittävä viemään painiharjoituksiin.

Saluunalla on vielä hetki aikaa juoda kupposet. Jos vain sellaisen vielä löytää. Kahvilan päivä on ollut kiireinen ja tiskistä ovat loppuneet niin mokkapalat kuin kahvikupit.

Terassilla Keskitalo nakkaa ylleen viltin. Pieni kylmyys alkaa hiipiä kehoon pitkän hiihtolenkin jäljiltä.

Aktiivinen mies toimii oppaana myös muiden matkanjärjestäjien retkille Lucky Ranchin omien asiakkaiden lisäksi.

Miehen käsittelyssä taipuu niin moottorikelkka kuin kajakkikin. Vain mahdollisuuksia näkevä Keskitalo on valmis kasvattamaan yritystoimintaa entisestään.

– Haaveena olisi saada moottorikelkat omaankin pihaan omille asiakkaille.

Pariskunta näkee, että Lucky Ranchin vahvuus on yrittäjiensä motivaatio kulkea aina jotain kohti, kokeilla rohkeasti uutta.

– Olisi aika tylsää jos vain päätettäisiin mennä samalla konseptilla seuraavat 20 vuotta, Lampinen sanoo.

Keskitalon puhelin soi. Ilme kirkastuu. Päivä ei ehkä olekaan vielä pulkassa.

Pieni porukka kyselee saunomismahdollisuutta illaksi.

Lampisen mukaan pariskunnan liikeidea pohjautuu ennen kaikkea ihmisten kohtaamiseen ja vieraille ollaan läsnä. Mitään ei suunnitella liian tiukkaan ja tarkkaan.

Näin voi ottaa vastaan niin yllättävän hiihtoporukan kuin saunavieraatkin. Tylsiä hetkiä ei ole.

Keskitalo hymyilee tyytyväisenä. On lähdettävä sytyttämään saunaan tulet.