Suo­je­lun suosio yllätti

Hippiäisten kirkas ääni kuuluu suurten kuusten latvoista, mutta melkein peittyy vieressä virtaavan Lautuanojan solinaan. Puronvarren haavat ovat hiljaa, sillä on aivan tyyntä.

– Puroa on tässä perattu, Antti Ylitalo kertoo viivasuorana kulkevasta uomasta.

Viereisestä metsästä löytyykin vanhaa, mutkittelevaa ojanpohjaa ja kartasta näkee, että sekä ylä- että alajuoksulta löytyisi vielä oikaisemattomia puro-osuuksia.

Hippiäiskuusten kohdalla oikaisusta on jo aikaa, ja puronvarren kasvillisuus on kehittynyt reheväksi metsäksi. Kuollutta puuta on maassa ja vielä pystyssä, selvästi enemmän kuin talousmetsissä keskimäärin. Ollaankin luonnonsuojelualueella.

Ylitalo on suojellut Limingassa Lautuanojan varrella metsiään kymmenen hehtaaria. Tai byrokraattisemman ilmaistuna: tarjonnut luonnoltaan arvokkaita metsiään suojeluun Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelmaan, lyhyemmin Metso-ohjelmaan. Ja tarjous hyväksyttiin.

– Byrokratiaa ei kannata pelätä, Ylitalo kertoo suojeluohjelmasta.

Kalastusbiologina ja ympäristölupien parissa työuransa tehneenä metsiensuojelu ei ollut Ylitalolle vieras asia, vaikka hän ei juuri tämän aiheen parissa ollutkaan työskennellyt. Kun sitten metsäammattilainen kävi Ylitalon palstoilla ja vinkkasi, että muutamia metsäkuvioita kannattaisi tarjota suojeltavaksi, Ylitalo otti yhteyttä ely-keskukseen.

Metso-ohjelmassa metsät suojellaan korvausta vastaan joko pysyvästi tai määräaikaisesti. Ylitalo päätyi pysyvään suojeluun ja korvauskin oli kohdallaan.

– Tämä on taloudellisesti mielekäs toimintamalli, sopimuksessa korvataan puuston arvo ja korvaus on verovapaa, Ylitalo kertoo.

Ylitalo kiittelee myös suojeluprosessin olleen vaivaton. Ensimmäinen rauhoitus tehtiin vuonna 2014, ja myöhemmin suojeltiin vielä toinen, pienempi ala. Metsäkoneiden sijaan Lautuanojalle tulivatkin luonnonsuojelualueen kyltit.

Puronvarsimetsien lisäksi suojeluun päätyi läheiseltä Kaivosojankankaalta nelisen hehtaaria iäkästä sekapuustoista metsää.

– Vanhaa metsää on lakeudella jäljellä tosi vähän, Ylitalo perustelee.

Retkeily, marjastus ja sienestys ovat luonnonsuojelualueella sallittuja, mutta puuta ei saa suojelluilta hehtaareilta ottaa. Suurimman osan metsistään Ylitalo on säilyttänyt metsätalouskäytössä.

– Kun itse metsissä kulkee ja tekee päätöksiä, osaa arvostaa myös suojelua, Ylitalo toteaa.

Pitkään suvun hallussa olleesta metsäpalstasta osa saa nyt siis kehittyä kohti luonnontilaa. Ylitalon jo aikuinen tytärkin oli käynyt tutustumassa suojeltuihin alueisiin.

– Jälkikasvukin sanoi, että hyvä päätös tämä oli, Ylitalo kertoo.

Ylitalo ei ole ainoa, joka on huomannut Metson mahdollisuuden.

– Voi sanoa Metso-ohjelman olleen menestys. Ohjelmassa on maanomistajien tarjousten pohjalta tehty noin 480 sopimusta, joko kaupoista, yksityisen suojelualueen perustamisesta tai määräaikaisesta rauhoittamisesta, yksikön päällikkö Eero Melantie Pohjois-Pohjanmaan ely-keskuksesta summaa maakunnan tilanteen.

– Pysyviä suojelusopimuksia on määrästä noin 98 prosenttia. Suojelun piiriin on tullut maa-alueita noin 8 700 hehtaaria eli reilun viiden nykyisen Rokuan kansallispuiston pinta-alan verran, Melantie lisää.

Pohjoisten ely-keskusten alueilla Lapissa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa Metso-ohjelman pinta-alatavoitteet on jo saavutettu. Viime vuoden kesäkuun valtion lisätalousarviossa Melantie kertoo kuitenkin myönnetyn Pohjois-Suomen metsien suojeluun 20 miljoonan euron määrärahan, josta 18 miljoonaa käytetään korvauksiin ja kauppahintoihin.

– Lopulla rahalla on pohjoisiin ely-keskuksiin voitu palkata määräaikaisia neuvottelijoita. Tällä määrärahalla on Metso-ohjelman kriteerien mukaisia suojelukohteita voitu edelleen toteuttaa myös pohjoisessa Suomessa, jossa Metson tavoitteet on saavutettu.

Melantien mukaan Pohjois-Pohjanmaalle on saatu kuuden miljoonan euron määräraha, josta viisi miljoonaa on jo käytetty tai sidottu. Määrärahalla on suojeluun saatu noin 1 500 hehtaaria ja suojelusopimuksia on tehty 85 kappaletta.

– Maanomistajien tekemiä tarjouksia on meillä tällä hetkellä jonossa satakunta, joten lähellekään kaikkiin kohteisiin myönnetty rahoitus ei tule riittämään. Maanomistajien tarjonnan määrä on yllättänyt positiivisesti ilman isompaa markkinointiakaan; erinomaisia kohteita on tarjottu, Melantie kiittelee.

Kesäkuun Paula-myrsky kaatoi paljon puuta. Melantien mukaan myrskytuhokohteita voidaan sisällyttää metsiensuojeluun, mutta kohteen tulee Metson valintakriteerien mukaan olla suojelualueen välittömässä läheisyydessä tai muualla olevan kohteen tarpeeksi laaja, yli 20 hehtaaria.

– Meille on tarjottu muutama kohde, mutta vain yksi niistä on täyttänyt kriteerit ja siitä perustettiin 14.9. Kuusamoon yksityinen luonnonsuojelualue, jonka pinta-ala on noin 36,5 hehtaaria. Maanomistajat antoivat sille minusta mukava nimen: Paulan taittama.

Koko maan mitassa suojelualueverkoston kehittämiselle on Metso-ohjelmassa asetettu 96 000 hehtaarin tavoite vuoteen 2025 mennessä. Vuoden 2020 lopussa tavoitteen saavuttamisesta puuttui noin 17 000 hehtaaria. Vertailun vuoksi: 96 000 hehtaarin tavoite on noin kolme kertaa Syötteen kansallispuiston verran.

– Tämä on ollut hyvä konsepti, ylitarkastaja Esa Pynnönen ympäristöministeriöstä toteaa vuonna 2008 alkaneesta Metso-suojelusta.

Pitkän ja vakaan suosion syitä Pynnönen löytää monia.

– Suojelumyönteisyys on kasvanut, se on yksi tekijä. Toinen on raha, korvaustaso on Metsossa kilpailukykyinen. Kolmantena seikkana näen metsänomistajien kaupungistumisen, Pynnönen luettelee.

– Kosketuspinta metsätalouden harjoittamiseen ohenee ajan kuluessa, viimeistään toisessa tai kolmannessa sukupolvessa. Samalla metsätaloudesta saatavat tulot eivät välttämättä liity enää suoraan omistajan elinkeinoon tai toimeentuloon. Myös pitkä matka metsäpalstalle saattaa edistää suojelupäätöksen tekemistä, Pynnönen pohtii metsänomistajien kaupungistumisen muutoksia.

– Metsossa on se hyvä puoli, että se on sosiaalisesti hirveän hyväksytty. Kovaa kritiikkiä ei ole tullut ja se johtuu paljolti vapaaehtoisuudesta, hän lisää.

– Etelä-Suomi-painotteisesti mennään loppukausi vuoteen 2025 saakka, Pynnönen toteaa Metson viimeisten vuosien toteutuksesta.

Suojelun painottuminen eteläiseen Suomeen on pienentänyt kohteiden keskikokoa ja nostanut hehtaarikohtaista keskihintaa. Suojeltavia metsiä on kuitenkin tarjottu runsaasti.

– Kysyntää on ollut yllättävän hyvin, joidenkin ely-keskusten alueella on tullut jonojakin, Pynnönen kertoo.

Tälle vuodelle ympäristöministeriön luonnonsuojelukorvauksiin on Pynnösen mukaan varattu noin 56 miljoonaa euroa, josta Metson osuus on noin 40 miljoonaa.

Helmi-ohjelman periaatepäätöksen mukaan Metso-ohjelman jatkumisesta vuoteen 2030 saakka valmistellaan uusi päätös ennen nykyisen Metso-ohjelmakauden päättymistä vuonna 2025.

– Jatkamista aletaan valmistella laajapohjaisessa työryhmässä parin vuoden päästä, Pynnönen kertoo.