Antti Autti on 37-vuotiaana fyysisesti kovemmassa kunnossa kuin vuosituhannen alussa, jolloin rovaniemeläinen kuului lumilautailun terävimpään eliittiin maailmassa.
– Vapaalaskeminen on rankkaa touhua. Minulla ei ole moottorivehkeitä apuna, kun rinteitä noustaan ylös. Lähestymistapa lajiin on erilainen kuin huippu-urheiluvuosina. Tiukka aerobinen harjoittelu kuuluu perusohjelmaan, ja voimaakin pitää treenata, splitboard-lumilaudalla neitseellisiä rinteitä ylös kipuava ja alas laskeva Autti taustoittaa.
Ainakin toistaiseksi vuonna 2018 viimeisen halfpipekisansa laskenut Autti on tehnyt lajiaiheisia videoita pitempään kuin on kilpaillut aktiivisesti. Auttin ideoimaa Arctic Lines -sarjaa voi seurata miehen omalla Youtube-kanavalla.
– Olen suurimman osan vuodesta kotikonnuilla Rovaniemellä, mutta käyn paljon Pohjois-Norjassa ja Pohjois-Ruotsissa. Korona vaikutti siihen, että teen pitemmän reissun enää kerran vuodessa.
Tekemisen vapautta
Vapaalasku merkitsee sananmukaisesti vapautta tehdä mitä haluaa.
– Saan tehdä sellaista mihin en ehtinyt aktiivisimpina kisavuosina. Asun kivenheiton päässä Ounasvaarasta, joka on aivan mahtava paikka. Myös Pyhätunturi on sellainen paikka, jossa aion vierailla kun talvi tästä kehittyy.
– Työtä ja projekteja riittää. Mielellään lasken pohjoisella alueella lähellä kotiani, Autti painottaa.
Rovaniemeläinen on vapaalaskun ammattilainen, jolle sponsorit ovat elinehto. Ilman heitä videoiden tekeminen ei onnistuisi.
– Koko lajikulttuuri on muuttunut valtavasti vuosien varrella. Sponsoreiden hankkiminen ei ole niin helppoa kuin takavuosina. Pitää tehdä kovasti töitä, että pystyy rahoittamaan toimintaa.
Autti on osakkaana vuonna 2018 perustetussa Arctic Lights -yhtiössä.
– Yritys järjestää lajiin liittyviä tapahtumia ja tekee videotuotantoa. Myös retkeilyn opastaminen kuuluu yrityksen toimintaan. Tämä on minulle henkireikä, josta tykkään.
20 vuotta ammattilaisena
Autti teki ensimmäisen ammattilaissopimuksensa 17-vuotiaana vuonna 2002.
– Sillä polulla ollaan edelleen, Autti naurahtaa.
Siihen aikaan urheiluakatemiatoiminta oli vielä lapsenkengissä.
– Jonkinlaista yritystä oli yhdistää urheileminen ja opiskelu. Aloitin lukion Muurolassa ja jatkoin Ounasvaaralla, mutta loppujen lopuksi urheilu-ura vei mennessään enkä käynyt lukiota loppuun, lumilautailija muistelee.
Ilman valtavaa paloa lajia kohtaan Mountain Club Ounasvaaran miehestä ei varmaan olisi tullut X Gamesin voittajaa eikä kaksinkertaista maailmanmestaria.
– Laudalla aloin laskea täysillä kymmenvuotiaana. Siitä lähtien olin kaikki illat Oukulla. Suomi-cupiin osallistuin ensimmäisen kerran 13-vuotiaana.
– Kävin uran alkuvaiheessa kilpailemassa myös Ruotsin puolella Pullingissa. Sijoituin viidenneksi, ja sanoin heti isälleni, että nyt lähdetään SM-kisoihin. Innostuin viidennestä sijasta ja uskoin, että SM-kisoissakin tulee menestystä. Isä kuitenkin toppuutteli, että Suomessa on iso taso niin kuin olikin.
Harjoittelumentaliteetin Autti kertoo saaneensa sukulaistensa kautta. Isä Yrjö Autti pelasi aikoinaan pesäpalloa rovaniemeläisseuroissa, ja setä Arto Autti oli jalkapallourallaan Rovaniemen Palloseuran pääsarjajoukkueen runkopelaajia. Arto kutsuttiin Veikkausliigan legenda -kunniakerhoon vuonna 2008.
– Itsekin pelasin pesäpalloa 15-vuotiaaksi asti. Pesäpallo kuitenkin jäi, kun kesäisin piti harjoitella temppuja entistä tiiviimmin.
Kahden liiton vääntöä
Parhaat lumilautailijat ovat nykyisin kansainvälisen hiihto- ja lumilautailuliiton (FIS) alaisuudessa, mutta vuosituhannen alussa kahden kansainvälisen kattojärjestön välillä käytiin tiukkaakin kädenvääntöä.
– Ensimmäiset nuorten MM-kilpailuni olivat nimenomaan kansainvälisen lumilautailuliiton (WSF) järjestämät. Pääsin niihin villillä kortilla, ja sijoituin halfpipessa viidenneksi.
– Siihen aikaan vanhemmat konkarit eivät juuri arvostaneet FIS:n alaisia kilpailuja. Sittemmin tilanne on muuttunut, mutta muutos on vienyt oman aikansa, Autti kertoo.
Autti sai ensimmäisen MM-mitalinsa, big air -hyppykilpailun pronssin FIS:n alaisissa kisoissa 2003.
– Minulle FIS:n tapahtumat, maailmancup ja MM-kilpailut, olivat ponnahduslauta arvostetuimpiin lumilautailukilpailuihin. Kun maailmancupeissa ja MM-kisoissa tuli menestystä, sain kutsun X Gamesiin.
X Games on listalla ykkösenä
Meriittilistan perusteella Auttin huippuvuosi oli 2005, jolloin hän voitti ensimmäisenä ei-yhdysvaltalaisena halfpipen X Gamesissa Aspenissa sekä temppuili tuplamestariksi MM-kisoissa Whistlerissä. Halfpipen lisäksi kirkkain lumihiutalemitali pujotettiin kaulaan big airin voitosta.
– Omasta mielestäni paras vuosi oli kuitenkin 2007, jolloin pärjäsin monissa kilpailuissa ja sijoituin X Gamesin paipissa kolmanneksi, Autti toteaa.
Samana vuonna hän saavutti MM-hopeaa big airissa ja oli halfpipen MM-kisassa viides.
Whistlerin MM-kisojen tuplamestaruus oli monen tekijän summa. Big airissa MM-kulta lohkesi hernerokkasumussa samaan tyyliin kuin mäkihyppääjä Matti Nykäsellä aikoinaan Oslon suurmäessä 1982.
– Pääsin finaaliin varasijalta. Hyppyrin nokan näki juuri ja juuri, mutta olin huippukunnossa, ja hyppääminen kävi vaivattomasti.
Mestarinäyte oli myös halfpipen voitto. Siinäkin lajissa rovaniemeläinen eteni rimaa hipoen finaaliin.
– Tiesin, että finaalissa on otettava erittäin suuri riski. Paipissa oli vain yksi kohta, jossa pystyisin toteuttamaan temppuni (900 astetta) täydellisesti loppuun suoritettuna.
– Hinkkasin ennen finaalia 45 minuuttia vain tuota tiettyä kohtaa, ja päätin tulla siihen niin lujaa kuin mahdollista. Temppu onnistui ensimmäisellä laskulla, ja toinen menikin sitten ihan läpilaskuna, Autti muistelee.
Risto Mattila kuului Auttin ohella mestarisuosikkeihin, mutta laski väärään kohtaan ja putosi kauas kärkisijoilta.
Olympialaisista ei jäänyt traumoja
Moni urheilija saattaisi harmitella vielä eläkepäivinä keinutuolissa kuinka lähellä olympiavoitto tai -mitali joskus on ollut. Antti Autti lähti ulkopuolisten silmin suurena voittajasuosikkina Torinon 2006 olympialaisiin, mutta sijoittui kovatasoisessa kilpailussa lopulta viidenneksi.
Bardonecchiassa pidetyn olympiakourun ykkönen oli kaikkien aikojen menestynein lumilautailija, yhdysvaltalainen Shaun White. Suomi sai joka tapauksessa mitalin, kun Markku Koski taituroi pronssia.
– No, onhan se viides sija sellainen, ettei sitä muista muut paitsi itse. Minulle ei kuitenkaan jäänyt siitä mitään traumoja. Pääsin mukaan olympialaisiin, ja tein siellä mielestäni ihan hyvän suorituksen. Se oli vain yksi kilpailu muiden joukossa.
– Olympialaisethan tuntuivat sellaiselta urheilutapahtumalta, jota katsotaan vain televisiosta, Autti naurahtaa.
Kultamitalia nuorelta mieheltä odotettiin myös kotimaisemissa Ounasvaaralla huhtikuussa 2002 järjestetyissä nuorten MM-kilpailuissa. Yhdysvaltain Steven Fisherin voittamassa paippikisassa sijoitus oli seitsemäs.
– Kotikenttäetua ei ollut kyllä yhtään, vaikka paippia olivat tekemässä isä ja seuraväen muut tutut. Keli muuttui plussalle enkä onnistunut haastavissa olosuhteissa tekemään laskuja. Epäonnistuminen kuitenkin vain kasvatti, sillä sijoituin samalla kaudella kolmanneksi miesten maailmancupin kokonaiskilpailussa.
Sponsorit kaikkosivat
Autti luonnehtii uransa käännekohdaksi vuotta 2010.
– Loukkaannuin edellisenä syksyllä, mikä häiritsi valmistautumista Vancouverin olympialaisiin. Minut valittiin varaedustajaksi, jolloin totesin, että kisaura oli tässä. Alan keskittyä vapaalaskuun ja videoiden tekemiseen.
– Lensin Japaniin, jonne otettiin parin päivän kuluttua yhteyttä ja ilmoitettiin, että minulla olisi mahdollisuus osallistua olympialaisiin. Ajattelin, ettei minulla ole mitalisaumaa enkä muutenkaan halua lähteä kisoihin muiden pyynnöstä.
Olympialaisista kieltäytyminen oli sikäli virhe, että yhtä lukuun ottamatta sponsorit antoivat potkut mestarille.
– Sponsorimaailma oli muuttunut nopeasti. Sponsorit arvostivat olympialaisten näkyvyyttä aiempaa enemmän. Yksi vaatesponsori, joka kanssa olin tehnyt yhteistyötä 14-vuotiaasta lähtien, onneksi jäi, Autti kertoo.
Toistaiseksi viimeisen kerran rovaniemeläinen osallistui maailmancupiin Rukalla joulukuussa 2013. Hän sijoittui vanhoilla pohjilla halfpipessa viidenneksi.
– Siihen osallistuminen tuli ihan hetken mielijohteesta. Rukalle oli saatu paippi aikaisin kuntoon, ja olin laskenut siinä paljon alkutalvella. FIS-pisteet riittivät nippa nappa osanotto-oikeuteen, joten päätin lähteä kokeilemaan ilman mitään menestymispaineita. Temput riittivät finaaliin asti.
Rukan maailmancupin perusteella Autti nimettiin vielä Suomen varaedustajaksi Sotshin 2014 talviolympialaisiin.
Laji elää jatkuvaa muutosta
Autti kehittää lumilautakulttuuria paitsi Arctic Lightsin myös Suomen Lumilautaliiton kautta. Hän kuuluu kansallisen kattojärjestön hallituksen.
Rovaniemeläisen bravuurilajin halfpipen harrastus on hiipunut Suomessa. Lajin viimeinen huipputekijä, olympiahopeamitalisti Peetu Piiroinen lopetti uransa Pyeongchangin 2018 olympialaisten jälkeen.
– Paipin suosion romahdus on monen tekijän summa. Hiihtokeskukset pitivät paipin tekemistä kulueränä eikä Suomessa ole niitä enää kuin muutamalla paikkakunnalla. Rukalla on vielä hyvä iso paippi, samoin Vuokatissa.
– Kokonaisvaltaisesti lumilautailu elää jatkuvaa muutosta. Halfpipe saattaa olla tulevaisuudessa samassa tilanteessa kuin esimerkiksi yhdistetty, jonka olympiakelpoisuus on vaakalaudalla.
Mies aikoo jatkaa laskemista tulevalle vuosikymmenelle.
– Haaveena on olla ammattilaisena vielä viisikymppisenä, Autti tuumii.
Antti Autti
Syntynyt: 15.3.1985 Rovaniemellä.
Kotipaikka: Rovaniemi.
Ammatti: lumilautailija.
Seura: Mountain Club Ounasvaara.
Parhaat saavutukset: X Games voitto halfpipessa 2005, X Gamesin pronssi halfpipessa 2007 ja 2009, MM-kulta halfpipessa ja big airissa 2005, MM-hopea big airissa 2007, MM-pronssi big airissa 2003, talviolympialaisten 5. sija halfpipessa 2006, maailmancupin kokonaiskilpailun 2. sija 2003–2004, Euroopan nuorten talviolympiafestivaalien pronssi 2001.
Muuta: Arctic Lightsin osakas ja Suomen Lumilautaliiton hallituksen jäsen.