Kun he saapuivat muuttokuormansa kanssa Pelkosenniemelle, Anni Vuohensilta ei meinannut uskoa näkemäänsä. Pihalla seisoi kahdeksan kyläläistä valmiina kantamaan tavaroita sisään. Vuohensilta ei tuntenut ketään ennestään. Sana oli kuitenkin kiirinyt.
Vuohensillan ja hänen puolisonsa Tuomon kaksi vanhinta lasta juoksivat hyppimään naapurin trampoliinille. Vuohensillan tehtäväksi jäi pitää huolta vauvaikäisestä kuopuksesta ja kertoa, mihin mikäkin laatikko kannattaa nostaa.
– Silloin vielä tuntemattomien kyläläisten ystävällisyys oli uskomatonta, Vuohensilta muistelee.
Unelma Lappiin muuttamisesta oli toteutunut.
Ajatus Lapista ei jättänyt rauhaan edes Indonesiassa
Toive pohjoisesta alkoi itää Vuohensillan mielessä jo viisitoista vuotta sitten. Hän oli käynyt eräopaskoulun Joensuussa ja tutustunut siellä tulevaan puolisoonsa Tuomoon. Ulkoilmaelämä yhdisti. Kaksikko viihtyi vaelluksilla ja tunturissa.
Elämä vei kuitenkin takaisin Tampereelle, josta Vuohensilta on kotoisin. Hän opiskeli yliopistossa luokanopettajaksi ja matkusti puolisonsa kanssa junalla Indonesiaan.
– Ajatus Lapista kyti kuitenkin koko ajan mielessä. Se ei jättänyt rauhaan.
Neljä vuotta sitten Vuohensilta huomasi olevansa uupunut. Ruuhkavuodet, häly ja kaupungin sykkeinen ilmapiiri kuormittivat. Alkoi prosessi ja sisäinen matka, joka johdatti perheen Itä-Lappiin.
– Uupumus vei entistä kirkkaammin sen äärelle, missä haluan ja voin elää arvojeni näköistä elämää. Vaikka ajatus tuntui pitkään mahdottomalta, näin meidät aina uudelleen Lapissa.
Lopulta elokuussa 2022 muuttoauto kaarsi uuden kodin pihaan.
Kun Vuohensillat alkoivat suunnitella muuttoa, he yrittivät ensimmäiseksi löytää asuntoa Ivalosta. Tämä osoittautui haasteelliseksi. Yksi potentiaalinen asunto löytyi, mutta vuokranantaja vetäytyi viime hetkellä.
– Hetken jo ajattelimme, että tuleeko tästä mitään.
Puoli tuntia tunturiin
Eräänä päivänä Vuohensillat pakkasivat nuorimmaisensa rattaisiin ja lähtivät kävelylle. Mieleen muistui vanha eräopaskoulututtava, joka asui lähellä Pyhätunturia.
Kotona Vuohensillat laajensivat mahdollista asuinaluettaan ja löysivät Pelkosenniemen. Paikallisesta Facebook-ryhmästä tuli asuntotarjous muutamassa päivässä.
Pelkosenniemi täytti muutkin vaateet. Haaveissa oli löytää koulu, joka olisi suhteellisen uusi. Sellainen oli juuri rakennettu. Lisäksi Pyhä-Luoston kansallispuiston läheisyys kutkutti.
– Kotioveltamme on puolen tunnin matka tunturin huipulle. Kun tajusin tämän, ajattelin, että ei tällaista voi olla.
Vuohensilta toteaa, että muutto oli lopulta ainoa oikea vaihtoehto. Läheisten piti sulatella tietoa hetki, mutta Vuohensillat eivät antaneet muiden mietteiden häiritä. He lähtisivät.
– Pakenimme kaupungin laajenemista tänne. Se sopi meille.
Tärkeintä oli elämän rauhoittuminen, ärsykkeiden väheneminen ja perheajan lisääntyminen. Aivan kuin he olisivat saaneet uuden alun. Myös lapset sujahtivat vaivatta uuteen ympäristöön.
Kaksi päivää muuton jälkeen perhe oli jo liitetty paikalliseen WhatsApp-ryhmään, jonka kautta lapset saivat ensimmäisiä leikkikavereita.
– Koulun ja päiväkodin alkamisen jälkeen tutustuminen sujui vielä helpommin.
Ulkoilu paukkupakkasilla on ainoa miinus
Välillä viisikolla on ikävä Etelä-Suomessa asuvia ystäviä ja isovanhempia, mutta heitä nähdään säännöllisesti. Toki kaamoksen ollessa pimeimmillään ja pakkasen paukkuessa yli kolmessakymmenessä mielessä saattaa käydä, kannattiko.
– Lopulta palaan aina siihen, että tietenkin. Ainoa miinus on, että lasten ulkoileminen on paukkupakkasilla haastavaa.
Nyt pariskunta haaveilee kodin ostamisesta. Juurtuminen on tapahtunut ja olo tuntuu kotoisalta. Vuohensilta kokee myös, että muutto toi kaivattua rohkeutta ammatillisesti.
Hän on yrittäjä, joka tarjoaa verkkovalmennuksia ruuhkavuosia eläville vanhemmille stressinhallinnasta ja mielentaidoista. Puoliso on tällä hetkellä hoitovapaalla, mutta palaa sen jälkeen fysioterapeutiksi.
Seuraava unelma itää jo. Vielä joskus Vuohensillat yhdistävät voimansa ja alkavat pitää hyvinvointivalmennuksia.
– Tulin muuttomme myötä rohkeammaksi. Lappi on mielentila, joka tekee hyvää.
Hänelle, joka haaveilee samasta, Vuohensillalla on kehotus: anna mennä. Suurella todennäköisyydellä kaikki sujuu hyvin. Jos ei, aina voi palata. Näin Vuohensiltakin ajatteli, kun he lähtivät Tampereelta.
– Onneksi tätä neuvoa ei tarvinnut noudattaa. Sydämeni on nyt täällä.