Saako avohakkuun tehdä kansallispuiston tai muun suojellun metsän rajalle asti?
Ei välttämättä, toteaa Suomen Luontopaneeli huhtikuun alussa julkaistussa raportissaan, joka käsittelee jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn vaikutuksia.
Luontopaneeli nojaa kannassaan luonnonsuojelulakiin. Sen pykälä 64 a eli heikentämiskielto on lyhyt ja ytimekäs: ”Natura 2000 -verkostoon kuuluvan alueen suojelun perusteena olevia luonnonarvoja ei saa merkittävästi heikentää”.
Luontopaneeli toteaa, että heikentämiskielto koskee myös suojelualueen ulkopuolella tapahtuvaa toimintaa, joka voi merkittävästi heikentää suojeltuja luontoarvoja.
Paneelin mukaan huomioon on otettava hakkuiden toteutustapa sekä aiheutuvan haitan voimakkuus, kesto, ajoitus, kumulatiiviset eli kasautuvat vaikutukset ja suojeltavan luonnonarvon haavoittuvuus suhteessa haittaan.
Suomen Luontopaneeli on ympäristöministeriön nimittämä riippumaton, tieteellinen asiantuntijapaneeli, joka tukee luontopolitiikan suunnittelua ja päätöksentekoa.
Miksi avohakkuuta ei sitten saisi tehdä suojellun metsän viereen? Siksi, että avohakkuu voi vaikuttaa viereisen metsän sisään jopa 50–100 metriä muuttaen metsän pienilmaston olosuhteita. Metsänreunat ovat tyypillisesti valoisampia ja lämpimämpiä kuin metsien sisäosat. Ilmiön tunnistaa jokainen metsissä vähänkään enemmän liikkunut.
Metsänreunat ovat myös alttiimpia erilaisille häiriöille, esimerkiksi tuulituhoille, kuin sulkeutuneet metsät. Lisäksi metsien yleislajit ovat yleisiä reunametsissä ja valtaavat elinympäristöä vaateliaammalta ja erikoistuneemmalta lajistolta.
Tämä reunavaikutus on suhteellisesti sitä suurempi, mitä pienempi on suojelualue. Kuvitteellisesta, avohakkuun keskelle jäävästä sadan hehtaarin neliönmuotoisesta suojelumetsästä sataan metriin ulottuva reunavaikutus muuttaisi kolmasosaa suojellun metsän alasta.
Hyvin pienissä, muutaman hehtaarin suojelualueissa avohakkuu voi muuttaa pienilmaston koko suojellulta alalta.
Asiaan liittyy korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) Oulujärven retkeilyalueelle kaavailtuja hakkuita koskeva päätös vuodelta 2020. Kyse oli siitä, edellyttivätkö suunnitellut hakkuut luonnonsuojelulain mukaista arviointia hakkuiden vaikutuksista Natura-alueen suojeluarvoihin.
Päätöksessä KHO katsoi, että arviointivelvollisuus voi koskea myös kokonaan Natura-alueen ulkopuolella toteuttavia hankkeita tai toimenpiteitä.
Luontopaneeli katsoo KHO:n päätöksen omalta osaltaan osoittavan, että Natura 2000 -alueeseen rajautuvilla metsänhakkuilla voi olla luonnonsuojelulain mukaisia merkittäviä heikentäviä vaikutuksia Natura 2000 -alueen luontoarvoihin, ja että myös hakkuiden toteutustavalla voi olla merkitystä arvioitaessa mahdollisen haitan merkittävyyttä.
Luontopaneelin mukaan onkin selvitettävä, aiheuttaako avohakkuu luonnonsuojelulaissa kiellettyä merkittävää haittaa.
– Jos haittaa aiheutuu, on suojelualueisiin rajautuvat avohakkuut luonnonsuojelulain vastaisina kiellettävä, Suomen Luontopaneelin puheenjohtaja, ekologian professori Janne Kotiaho linjasi raportin esittelytilaisuudessa.
Haitan aiheuttaman riskin pienentämiseksi kannattaisi kaikkien erityisen tärkeiden elinympäristöjen läheisyydessä avohakkuiden sijaan suosia jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn menetelmiä. Tämä suositus tulisi Luontopaneelin mukaan ottaa viipymättä käyttöön erityisesti valtion omistamissa talousmetsissä.
Suojelualueiden ympärille jätettävien jatkuvan kasvatuksen vyöhykkeiden pinta-alaa ei liene kukaan arvioinut. On kuitenkin hyvä huomata, että toteutuessaan tällainen avohakkuukielto vaikuttaisi vain pieneen osaan reunametsistä vuosittain. Niihin, joiden puusto on ikänsä puolesta hakkuuvuorossa. Keino ei parantaisi suojelualueiden laatua yhtäkkisesti, mutta ei myöskään vaikuttaisi hakkuumäärin radikaalisti.