44 talitiaista, 30 sinitiaista ja hömötiaisia ilahduttavasti kaksitoista! Kaksi pyytä, puukiipijä ja kolme keltasirkkua.
Ja niin edelleen. Vajaa neljä tuntia kävelyä oululaisessa metsä- ja maaseutumaisemassa on taas takana ja yksilömäärien ynnäämisen jälkeen tulokset pitää vielä kirjata Luonnontieteellisen keskusmuseon tietokantaan.
Urakan nimi on talvilintulaskenta ja se on Suomen pitkäaikaisin systemaattinen linnustoseuranta. Ensimmäiset laskennat tehtiin talvella 1956–57. Kohta vietetään siis 70-vuotisjuhlia.
Idea on yksinkertainen: laskennassa kuljetaan yksin tai muutaman lintuharrastajan porukassa keskimäärin kymmenen kilometrin mittainen vakioitu reitti ja kirjataan kaikki havaitut linnut. Laskenta tehdään loppusyksystä, vuodenvaihteessa ja kevättalvella. Vuodesta toiseen.
Muistivihko kourassa ja kiikarit kaulassa kulkija ei siis tähän aikaan vuodesta ole välttämättä harvinaista lintua etsimässä, vaan niitä tavallisimpia laskemassa.
Talvilintulaskennan tapaiset pitkäaikaisseurannat ovat tärkeitä luonnossa tapahtuvien muutosten ja luontokadon havaitsemiseksi. Lintuharrastajat ovat tehneet tässä kansalaistiedettä kymmeniä vuosia ennen kansalaistiede-termin keksimistä.
Viime talvina on palautettu tulokset noin 500 reitiltä. Se tarkoittaa, että joka talvi kuljetaan tuhansia kilometrejä ehkä tuhannen hengen voimin.
Yksittäisen reitin tuloksissa on sattuman tuomaa vaihtelua, mutta puolen tuhannen reitin sinnikäs toistaminen tuo esiin lintukantojen pitkäaikaismuutoksia. Taantumisia, runsastumisia, marjalintujen esiintymisen vivahteita ja niin edelleen.
Kertynyt tietoaineisto on valtava ja sitä on käytetty lukuisissa tieteellisissä artikkeleissa ja väitöskirjoissa. Ja tämä on laskijalle erinomaisen motivoivaa! Teemme työtä, jolla on tarkoitus.
Esimerkiksi tuoreessa, tänä vuonna julkaistussa artikkelissa tarkasteltiin hömötiaisen talvi- ja pesimäkannan kehitystä. Talvilintulaskennoissa lajin määrät ovat vähentyneet alle viidennekseen vuosina 1959–2020.
Tutkijoiden mukaan todennäköisesti väheneminen ei ole ollut aivan näin voimakasta, koska talvilintulaskennat painottuvat etelään ja Lapista on vähemmän laskentoja. Taantuma on silti kiistämätön fakta ja paljolti laskentatietoihin nojaten hömötiainen on arvioitu jo uhanalaiseksi.
Rengastustietojen perusteella hömötiaisen kannanromahduksen syyksi on varmistumassa lisääntynyt kuolleisuus pesimäkauden ulkopuolella. Talvilintulaskentojen perusteella taas tiedetään, että hömötiaismäärät vähenevät vuodenvaihteen laskennasta kevättalven laskentaan enemmän niillä kohteilla, joilla on vähemmän varttuneempaa metsää. Varttuneet ja vanhat metsät ovat elintärkeitä hömötiaisten talvisessa ravinnonhankinnassa.
Yksittäisten lajien biologian selvittämisen lisäksi talvilintulaskennat auttavat seuraamaan myös lintuyhteisöjä. Esimerkiksi muutama vuosi sitten julkaistu tutkimus osoitti, että ilmastonmuutoksen aikaansaama linnuston muutos on huomattavasti nopeampaa talvella kuin pesimäaikaan.
Uusia tutkimuksia on varmasti tulossa. Niitä odotellessa vuodenvaihteessa lasketaan taas lintuja.