Koulu ko­ti­pi­has­sa

10-vuotiaan Alesin ja 8-vuotiaan Niilan tyypillinen koulupäivä alkaa varsin epätyypillisellä tavalla: Ilman herätyskelloa, kaikessa rauhassa ja vasta sitten, kun kaikki ovat nukkuneet riittävästi.

Yhteisen aamiaisen jälkeen vuorossa on usein muutama tunti koulua, mikä tarkoittaa kuitenkin perinteisen luokkahuoneen ja koulukirjapinojen sijaan esimerkiksi luontoretkiä, leipomista tai piirustustuokioita.

Ales ja Niila Sirkka ovat harvoja Lapissa asuvia lapsia, jotka käyvät kotikoulua. Kotona lapsiaan opettava Puuterikukka Sirkka kertoo kotiopetuksen ratkaisseen jo lyhyessä ajassa monia arkielämän haasteita.

Oppimista omassa tahdissa

Kotikoulua käyvä lapsi tai nuori ei osallistu kunnan järjestämään perusopetukseen eikä ole kirjoilla missään kunnan koulussa. Hän ei ole myöskään oikeutettu kunnan tarjoamiin etuuksiin, kuten maksuttomiin oppimateriaaleihin, kouluruokailuun tai oppilashuollon palveluihin.

Kotikouluyhdistyksen mukaan yleisiä syitä kotiopetukseen siirtymiseen ovat esimerkiksi perheen elämäntilanne, koulukiusaaminen tai muut lapsen hyvinvointiin liittyvät seikat, neurovähemmistöille aiheutuvat haasteet koulumaailmassa, arvoristiriidat tai vaikkapa maailmankatsomukselliset syyt. Monilla syitä on useita.

Kittilän Sirkassa asuvat Ales ja Niila siirtyivät kotiopetukseen kuluvan lukuvuoden alussa. Muutoksen taustalla oli niin koulukiusaamista kuin kokemuksia kouluympäristön ahdistavuudesta ja levottomuudestakin.

– Turhauduin siihen, ettei tilanne muuttunut lukuisista yrityksistä huolimatta mihinkään. Tuntui siltä, että ohjakset täytyy ottaa omiin käsiin ja tehdä asialle itse jotain, Sirkka sanoo.

Pojat käyvät kotikoulua vuosiluokkiin sitoutumattomasti. Tämä tarkoittaa, että opetuksessa voidaan edetä joissakin tai kaikissa aineissa eri tahtiin perinteisen vuosiluokkajaon kanssa. Haastavilta tuntuviin asioihin on mahdollista käyttää normaalia enemmän aikaa, kun taas toisissa aineissa eteneminen voi olla tavallista nopeampaa.

Useamman lapsen kanssa luokaton opetus helpottaa myös yhteisten opetustuokioiden suunnittelua ja järjestämistä.

– Esimerkiksi Alesilla on ollut haasteita kirjoittamisen kanssa. Kotikoulussa oppimisen kanssa ei ole koskaan mikään kiire eikä siihen kohdistu samanlaisia paineita kuin tavallisessa koulussa. Toisaalta taas helpolta tuntuvien asioiden kohdalla voimme edetä nopeammin, mikäli se tuntuu lapsesta mielekkäältä, Sirkka kertoo.

Luontoretkiä ja lautapelejä

Lähtökohtaisesti kotikoulussa opiskellaan täsmälleen samoja aineita ja aihealueita kuin peruskoulussakin. Kotioppijan tulee hallita samat, valtakunnalliseen opetussuunnitelmaan listattujen oppiaineiden sisällöt ja tavoitteet kuin koulussa käyvän oppilaankin.

Tapoja kotiopetuksen järjestämiseen on kuitenkin yhtä monta kuin on perhettäkin. Toiset pitävät koulumaisesta, lukujärjestyksen mukaan kulkevasta päivärytmistä, toisten arjessa ei ole puolestaan minkäänlaisia viitteitä perinteisestä kouluopetuksesta.

Ales ja Niila käyttävät kirjoja muun muassa matematiikan, äidinkielen ja englannin opinnoissa. Suurin osa oppimisesta on kuitenkin kaikkea muuta kuin perinteistä kirjojen pänttäämistä.

– Kotiopetuksen hyvä puoli onkin siinä, että mikä tahansa ympäristö voi toimia luokkahuoneena. Olemme esimerkiksi opiskelleet matikkaa, biologiaa ja maantietoa metsissä ja tuntureissa muun muassa kasvien ja marjojen tunnistuksen merkeissä, Sirkka kertoo.

Luonnon tarjoaman luokkahuoneen ohella perhe on hyödyntänyt oppimisympäristönä muun muassa kirjastoa, kotiseutumuseota ja urheilukenttää. Syksyn aikana on ehditty myös harjoitella puutöiden tekemistä, tutkia suomalaista kansanperinnettä, järjestää oma triathlon sekä käydä läpi ihmisen biologiaa. Pojat ovat olleet aktiivisesti mukana myös kodin remontissa.

Perinteisten oppiaineiden lisäksi Sirkan perheessä opetellaan paljon erilaisia elämäntaitoja ja elämänhallintaan liittyviä asioita. Alesin ja Niilan kanssa on keskusteltu muun muassa kuluttamisesta ja rahankäytöstä, toimivista arkirutiineista sekä hyvään arkeen liittyvistä aineksista.

– Nämä ovat asioita, joista olisi tärkeää keskustella ihan jokaisen lapsen ja koululaisen kanssa, Sirkka painottaa.

Oppeja todellisesta elämästä

6-vuotias Oula Rautio tekee makkaraan viiltoja keskittynyt ilme kasvoillaan. Kädessään olevaa pientä puukkoa hän käsittelee tottuneesti ja haparoimatta. Viiltojen määrän ollessa riittävä poika laskee makkaran laavun keskellä olevan tulipaikan ritilälle ja jää innosta hihkuen odottamaan välipalan valmistumista.

Meneillään on tavallinen kotieskaripäivä äidin Jenny Raution kanssa.

Rautio kertoo kotieskarin tuntuneen pääosin Ylläksellä asuvalle perheelle hyvältä, arvojen mukaiselta ja tämänhetkiseen elämäntilanteeseen sopivalta ratkaisulta.

– Lapsi ei tarvitse koulua oppiakseen ja mielestäni koti tai muu tuttu ympäristö onkin lapselle ehdottomasti paras kasvupaikka. Joillekin lapsille nykykoulu sopii, mutta toisille se on liian kuormittava ja monimuotoista oireilua aiheuttava ympäristö, hän kertoo.

Aistiyliherkkänä lapsena Oula Rautio tarvitsee ärsykkeetöntä ja rauhallista paikkaa uuden oppimiseen ja opetteluun. Kotiolosuhteissa vanhemmilla onkin mahdollista vaikuttaa oppimisympäristöön ja sen ärsyketulvaan.

– Toivon, että Oula oppii jokaisen olevan yhtä arvokas taidoistaan ja taipumuksistaan riippumatta. Tahdonkin pitää parhaani mukaan lapsen erillään nykymaailman vertailevasta ja kilpailevasta ilmapiiristä. Sopiva, harkittu erakoituminen näyttäisi olevan tähän paras keino, hän naurahtaa.

Raution mukaan todellinen elämä ja arkiset taidot ovat parasta, mitä lapsi voi elämässä oppia. Oula on selkeästi kiinnostunut tekemällä ja kokeilemalla oppimisesta ja yhdessä äidin kanssa poika onkin opetellut niin siementen kylvöä, taimien istutusta, maan lannoittamista ja hoitamista kuin sadon keräämistä ja säilömistäkin.

Nuoresta iästään huolimatta Oula on myös taitava veitsen ja puukon käyttäjä.

– Lapsen mieli on luonnostaan rikas ja utelias, ja luonnossa oleminen saa luovuuden kukoistamaan aivan uudella tavalla. Toivonkin, että lapsi saisi säilyttää sen upean aitouden ja autenttisuuden, mikä hänessä vielä niin vahvana virtaa.

Lapset päivittäisessä elämässä

Yksi kotikoulun parhaista puolista on niin Puuterikukka Sirkan kuin Jenny Rautionkin mielestä läsnäolo lapsen kanssa.

– Karsastan suoraan sanottuna hieman kulttuuria, missä lapset viedään laitoksiin ja itse lähdetään työelämään. Omien arvojeni mukaista on elämä, jossa lapset saavat olla ja elää aikuisten mukana jokapäiväisessä arjessa. Helppoa kotiopettajana toimiminen ei ole, mutta lasten takia olen valmis haastamaan itseäni ja opettelemaan uusia tapoja, Sirkka kertoo.

Haastatteluhetkellä marraskuussa kotiopetusta on takana vasta muutama kuukausi, mutta jo nyt muutos ympäristössä on vaikuttanut vahvasti lapsiin.

Kouluympäristön ulkopuolella Niilan ja Alesin kasvoilta paistaa jälleen ilo ja onni, eikä koulupäivien jälkeinen väsymys ole vaivannut lainkaan. Myös luovuus on päässyt valloilleen uudenlaisella tavalla ja pojat keksivät keskenään kivoja, opettavaisia leikkejä.

Myös Rautio on samoilla linjoilla asian suhteen. Kotiopetuksen järjestämisessä ei ole missään nimessä kyse helposta valinnasta, mutta toisin toimiminen taistelisi liikaa omia, vahvoja elämänarvoja vastaan.

– Ainoa syy, miksi veisin lapseni tavalliseen kouluun, olisi se, että saisin aikaa ja rauhaa tehdä omaa uraa. Aika egoistinen ja luonnotonkin, mutta ymmärrettävästi myös melko käytännöllinen ajatus, hän toteaa.