

Ympäristöliike Elokapinan kahdeksan aktivistia purkaa Viiankijärven luontopolun parkkipaikalla suksia autosta.

Maaliskuun puolivälissä pakkasta on vain nimeksi. Etelästä puhaltava tuuli paiskoo märkää lunta naamalle minkä ehtii.

Täällä, noin kaksikymmentä kilometriä Sodankylästä pohjoiseen sijaitsevalla 66 neliökilometrin kokoisella aapasuolla, on näytelty tänä talvena jatkonäytös vuoden 2023 alun Aalistunturin metsäkiistaan.

Ympäristöliike Elokapina on pysäyttänyt talven aikana kaivosyhtiö AA Sakatti Miningin alueella tekemät koeporaukset toistuvasti tunkeutumalla työmaa-alueille sekä lukittautumalla kiinni porauskalustoon. Sakatti Mining on kaivosjätti Anglo American tytäryhtiö.

Samaa taktiikkaa nähtiin Kolarin Aalistunturilla, jossa Elokapinan Metsäkapinan, Luonto-Liiton metsäryhmän ja Greenpeacen aktiiveista koostunut Metsäliike pysäytti Metsähallituksen hakkuut useita kertoja.

Kolarin metsissä ja Sodankylän aapasuolla onkin kaikunut vahvasti Koijärveltä tutut kaiut. Vuonna 1979 maanviljelijöiden yritys kuivattaa lintujärvenä tunnettu Koijärvi käynnisti väkivallattoman vastarinnan, jossa luontoaktivistit Ville Komsin johdolla matkasivat ympäri Suomen Koijärvelle ja kahlitsivat itsensä kaivinkoneisiin.

Syntyi joukkoliike, jota pidetään suomalaisen ympäristöaktivismin eräänlaisena alkupisteenä.

Myös Kolarin metsiin ja Keski-Lapin suolle on matkattu ympäri Suomea. Eikä se ole sattumaa.

– Luonnonpuolustamisen painopiste on siirtymässä tänne Lappiin, missä on vielä koskematonta luontoa ja minne esimerkiksi kaivosbuumi on rantautumassa, Elokapinan aktivisti Tero Mononen sanoo.

Raskaasti vartioitu suo

Tunnelma Viiankiaavalla on jännittynyt.

Heti alueelle tultaessa Viiankiaavantien laidassa päivystää tummansininen Audi. Kyydissä istuu keltaisiin huomioliiveihin pukeutunut henkilö radiopuhelin rintapielessä.

Tietä pitkin pääsee Viiankiaavalla sijaitsevalle Viiankijärven luontopolun parkkipaikalle.

– Vartija. He laskevat, montako meitä tällä kertaa täällä on. Jos haluaisimme tulla alueelle huomaamatta, niin kiertäisimme tänne hiihtäen jostain muualta, Mononen kertoo.

Parkkipaikalle saavuttaessa lähistölle ilmestyy vielä tunnuksellinen vartija-auto. Se jää tarkkailemaan tilannetta.

Vartijoiden läsnäolon ovat huomanneet myös aluetta virkistyskäyttöön käyttävät ihmiset. Viiankiaapa on valtion omistama suojelualue, jossa saa liikkua jokaisenoikeuden perusteella.

Esimerkiksi sodankyläläinen poliitikko ja ehkä tunnetuin Viiankiaavan puolustaja Riikka Karppinen on kritisoinut alueella päivystävien vartijoiden toimintaa.

Alueella ystävänsä kanssa retkeillyttä Karppista on vartijoiden toimesta seurattu sekä myös pysäytetty, vaikka he eivät olleet kaivosyhtiön työmaa- tai varikkoalueella.

– Sain kysymyksen, onko meillä nimiä. Kerroin, että on. Kun tiedusteltiin, mitkä nimemme ovat, pyysin saada tietää, mikä laki antaa oikeuden velvoittaa retkeilijöitä kertomaan henkilöllisyytensä, Karppinen kertoo.

Vartioiden tarkkailu, seuraaminen ja kyseleminen luo Karppisesta alueella liikkuville ihmisille epämiellyttävän ja turvattoman tunteen.

Vartijat ovat alueella kaivosyhtiön palkkaamina. Kuukauden ajan vartiointia on tehty vuorokauden ympäri 15 vartijan voimin. Vartioinnilla on yritetty estää aktivistien tunkeutuminen työmaa-alueille.

Varsinaisilla työmaa-alueilla tarkoitetaan suojelualueen ulkopuolelle perustettua rajattua varikkoaluetta sekä kairakoneiden ympäristöä, jotka on aidattu metalliaidoilla.

Kaivosyhtiöllä on lainvoimainen malminetsintälupa tehdä alueella kairauksia.

Vartijat ovat kaivosyhtiön mukaan tehneet pelkän aluevartioinnin lisäksi tiedustelutoimintaa laajemminkin Viiankiaavan alueella, mistä osoituksena on muun muassa tien laidassa päivystävät autot.

Aktivistien taktiikkana on ollut tunkeutua työmaa-alueille ja muun muassa kiinnittää itsensä kairakoneisiin estäen näin kairaamisen.

Elokapinan mukaan talven aikana poraukset on onnistuttu pysäyttämään 26 kertaa yhteensä 150 tunniksi. Pysäytysyrityksiä on tehty yli 40.

Kaivosyhtiön mukaan se on noin kaksi prosenttia talven kokonaiskairausajasta.

Ennakkotapaus huolettaa aktivisteja

Maaliskuun puolivälin plussakelit ovat kovettaneet hanget hyväksi hiihtää. Taivaalta pyryttävä lumi ei ainakaan vielä tartu suksien pohjaan.

Kaivosyhtiön tämän talven kairauslupaa on jäljellä enää päivä. Malminetsintäluvan mukaan kairauksia ei saa tehdä kuin talvella jäädytettyjen talviteiden avulla.

Samalla yhtiön 15 vuotta voimassa ollut malminetsintälupa loppuu tähän vuoteen.

Kaivosyhtiön varikkoalueelle johtava yksityistie on suljettu poroaidan kohdalta aidalla. Siksi aktivistit kiertävät hiihtäen noin kolmen kilometrin matkan suon laitaa pitkin alueelle.

– Menemme vielä viimeisen kerran paikalle näyttämään, että täällä ollaan, tämä ei ole ok, aktivisti Tiina Jalonen kertoo.

Osa nyt suolla hiihtävistä aktivisteista on ollut täällä jo viikkoja, osa on käynyt paikalla silloin tällöin.

– Emme ole tarkkaan laskeneet, mutta varmasti lähelle sata ihmistä täällä on käynyt, Mononen kertoo.

Monosen mukaan Elokapinan toiminnassa on mukana Suomessa yhteensä noin 3 000 henkeä. Kaikki eivät kuitenkaan osallistu suoraan toimintaan, vaan tukevat liikettä muulla tavoin.

Jängällä hiihtävät Tipa Lilja ja Lotta Jormakka ovat olleet täällä jo viikkoja. He molemmat ovat myös joutuneet useamman kerran putkaan kiinnitettyään itsensä kairauslaitteisiin.

– Ei putkaan joutuminen itsetarkoituksellista ole, mutta näen sen niin, että jos se on seurausta siitä, että on saatu pysäytettyä porauksia edes joksikin aikaa, niin se on sen arvoista, myös Aalistunturilla mukana ollut Lilja kertoo.

Viiankiaavan malmiesiintymä löydettiin vuonna 2009. Julkisuuteen se tuli kunnolla pari vuotta myöhemmin.

Sen jälkeen kaivosyhtiölle myönnetyistä tutkimus- ja malminetsintäluvista on valitettu useita kertoja ja niitä on käsitelty aina korkeimmassa hallinto-oikeudessa asti.

– Viiankiaavan tapauksessa on pitkään yritetty laillisia teitä pitkin vaikuttaa asiaan, mutta silti tänne härkäpäisesti ajetaan kaivosta. On tullut havahtuminen, että kansalaistottelemattomuudenkin avulla voi vaikuttaa ja että sillä saattaa olla ratkaiseva merkitys suhteessa siihen, että aina vain toteltaisiin virallista linjaa, aktivisti Joni-Matti Kusmin kertoo.

Aktivistien puheessa toistuu sana ennakkotapaus. Se on yksi syy sille, miksi osa heistä on ollut valmis uhraamaan jopa oman vapautensa taistellakseen tämän aapasuon puolesta.

Viiankiaapa on suojeltu soidensuojeluohjelmalla, minkä lisäksi se kuuluu Natura 2000 -verkostoon.

– Tässä on kaksi tasoa. Mitä tapahtuu välittömästi tälle suolle, jos kaivos perustetaan sen alle. Aiheuttaako se muutaman sentin aleneman pohjavesissä vai tuhoaako se lopulta koko suon ekosysteemin? Mutta tärkein on tämän asian ennakkotapausluonne. Näen, että on tärkeää laittaa vastavoima sille, että ainakaan jo näitä suojeltuja alueita ei tulisi voida purkaa sen takia, että kasvatetaan entisestään materiaalien ja kaivannaisten kulutusta, Rovaniemellä ja Helsingissä asuva aktivisti Lauri Autere kertoo.

Ei ympäristövaikutuksista tunnu tarkkaa tietoa olevan viranomaisillakaan. Lapin ELY-keskus antoi vuoden 2023 elokuussa Sakatin kaivoshankkeen ympäristövaikutusten arvioinnista niin kutsutun perustellun päätelmän eli lausunnon YVA-selostuksen riittävyydestä.

Lausunnossa ELY-keskus kritisoi selostuksen pohjavesimallin tarkkuustasoa, joka on keskuksen mukaan riittämätön, jotta merkittävät vaikutukset suohon voitaisiin sulkea pois.

Kaivosyhtiön mukaan vuonna 2023 toteutetun pohjavesimallinnuksen mukaan pohjaveden alenema suolla oli enimmillään 40 senttimetriä ja se saatiin rajattua pienelle alueelle.

ELYn mukaan ei ole myöskään selvää, heikentäisikö kaivos "merkittävästi" Viiankiaavan luontoarvoja, joiden takia alue on ylipäätänsä suojeltu. Lausunnon mukaan kaivos "voi heikentää merkittävästi" niitä.

Kaivos maan alle, muutoksia maisemaan maan päällä

Sakatin kaivos on tarkoitus perustaa suon alle pitkän, usean kilometrin mittaisen vinotunnelin avulla. Malmiesiintymä alkaa 250 metrin syvyydestä ja jatkuu aina yli 1000 metrin syvyyteen.

Vaikka varsinainen louhinta tapahtuukin syvällä peruskallion alla, vaatii kaivos myös maanpäällistä infrastruktuuria. Se rakennetaan luonnonsuojelualueen ulkopuolelle.

Alueen maisemaan tulevat vaikuttamaan esimerkiksi puuston raivaaminen, sivukiven ja rikastushiekan sijoitusalueet sekä tuotantolaitokset. Lisäksi siihen vaikuttaa esimerkiksi alueen lisääntyvä valaistus, lämpölaitoksen savukaasut sekä pöly.

Sakatin esiintymästä löytyy muun muassa kuparia, nikkeliä, kobolttia, platinaa, palladiumia, kultaa ja hopeaa. Se on yksi Euroopan suurimmista monimetalliesiintymistä ja syy siihen, että se kannattaa kaivosyhtiön mukaan hyödyntää, vaikka kaivoksen perustaminen Natura-alueelle ei ole helppoa.

– Olen käynyt paljon keskusteluja Elokapinan aktivistien kanssa ja ymmärrän heidän huolensa ihmiskunnan tulevaisuudesta. Me olemme myös huolissamme, mutta meidän ratkaisutavat ovat erilaisia. Näemme, että teknologialla ja metalleilla pystytään lopulta pienentämään ihmiskunnan luontovaikusta, AA Sakatti Miningin toimitusjohtaja Pertti Lamberg sanoo.

Natura-verkostoon on lain mukaan mahdollista tehdä poikkeus, jos kolme ehtoa täyttyy. Ensimmäinen on se, että toiminta ei ole siirrettävissä muualle. Viiankiaavan tapauksessa paikallaan pysyvä asia on suon alla oleva malmio.

Toinen ehto on, että toiminnan pitää olla kansallisesti hyvin tärkeää. Tätä perustellaan Viiankiaavan osalta strategisesti tärkeillä metalleilla, joiden avulla pyritään tuotannossa omavaraisuuteen ja irti riskeinä pidetyistä riippuvuussuhteista esimerkiksi Kiinan suhteen.

Kolmas ehto on se, että toiminnan alle jääviä alueita on pystyttävä kompensoimaan uusilla suojelualueilla.

Euroopassa poikkeuksia on tehty Lambergin mukaan noin 30 kappaletta. Suomessa Natura-poikkeustapausta on haettu esimerkiksi Kemihaaran tekojärvelle, jonka rakentamiselle Lapin liitto haki vuonna 2016 poikkeuslupaa vedoten tulvansuojeluun.

Valtioneuvosto hylkäsi hakemuksen vuonna 2018 todeten, että hanke aiheuttaisi merkittäviä heikennyksiä Natura-alueeseen ja että tulvansuojeluun on olemassa muitakin keinoja kuin tekojärven rakentaminen.

Yhtään Natura-poikkeuslupaa ei ole Suomessa hyväksytty. Poikkeusluvan myöntää valtioneuvosto, joten jos poikkeuslupaprosessiin päädytään, tulee asiasta lupaviranomaisten lisäksi poliittinen kysymys.

– Natura-alueella malminetsintää ei tee juuri kukaan, koska tämä tunnistetaan niin vaikeaksi prosessiksi. Tällainen malmiesiintymä on kuitenkin niin uniikki, että jos haluamme olla Euroopassa omavaraisia, niin sitten tällaiset esiintymät tulee hyödyntää, Lamberg toteaa.

Työntekijät eivät kommentoi

Kairausalueelle saavuttaessa kaivinkone siivoaa yhden kairakontin jälkiä maastossa. Näitä kairakontteja on tänä talvena ollut maastossa seitsemän, joista viisi on ollut luonnonsuojelualueen sisäpuolella.

Kairalaitteella kairataan aina kilometrin syvyyteen asti näytteiden ottamista varten. Tulpatut kairareiät jäävät maastoon kairauksien loputtua.

Aktivistit haluavat ottaa ryhmäkuvan kairauspaikan edessä, mutta ison työkoneen vierelle meneminen on vaarallista.

Joku käy viittilöimässä kuskia avaamaan ikkunan. Pienen neuvottelun jälkeen kuski lopettaa työskentelyn hetkeksi. Hän ei halua antaa haastattelua nimellään tai naamallaan, mutta toteaa yhteistyön sujuneen aktivistien kanssa pääasiassa hyvässä hengessä.

Myöskään muut alueella tavatut työntekijät eivät halua antaa medialle kommentteja.

Kaivosyhtiön toimitusjohtaja Lambergin mukaan Elokapinan aktivistit ovat käyttäytyneet talven aikana olosuhteisiin nähden asiallisesti, mutta alueelle tunkeutuminen ja toiminnan kuvaaminen on aiheuttanut alueella työskenteleville, kaivosyhtiön omille sekä alihankkijoiden työntekijöille, psykologista stressiä, joka on johtanut työntekijöiden oireiluun.

– Kyllä siellä patoutunutta turhautumista varmasti on. Myös turvallisuusasioista he ovat olleet huolissaan, mutta onneksi siitä näkökulmasta asiat saatiin menemään hyvin.

Talvilomaviikkoina Elokapina kutsui alueelle ison määrän aktivisteja. Parhaimmillaan suolla oli yhtä aikaa noin neljäkymmentä aktivistia, jotka onnistuivat pysäyttämään kaikki alueella toimineet seitsemän kairauslaitetta.

Tällöin osapuolten välille syntyi mediassa erimielisyyksiä siitä, mitä alueella oli tapahtunut. Kaivosyhtiö syytti aktivisteja vandalismista ja väkivallasta, kun taas aktivistit pitivät väitteitä absurdeina ja tarkoituksellisena mustamaalaamisena, jotka eivät pidä paikkaansa.

Elokapinan aktivisti Tero Monosen mukaan kaikki elokapinalaiset ovat sitoutuneet väkivallattomaan kansalaistottelemattomuuteen.

– Toivoisin, että voisimme pitää keskustelutilaisuuden kaivosyhtiön ja alihankkijoiden kanssa, koska nämä epäselvyydet olisi hyvä selvittää. Jos täällä jatketaan kairauksia suojelualueella, niin kohtaamme kuitenkin uudelleen, Mononen sanoo.

Nousevan ympäristöliikkeen voimannäytös

Mustiin vaatteisiin, huomioliiveihin ja moottorikelkkakypäriin pukeutuneet vartijat ovat ryhmittyneet työmaa-alueen reunoille.

Lumisade ei ota laantuakseen. Sen keskeltä talvitietä pitkin tukikohtaa lähestyy työntekijöiden moottorikelkka.

Kairaustoimintaa on pyritty aiemmin estämään myös sulkemalla tiet, jotta esimerkiksi polttoainekuljetukset kairauslaitteille vaikeutuisivat.

Tällä kertaa kukaan portin edessä ruokailevista aktivisteista ei vaikeuta kelkan liikkumista, vaan kaikki väistävät penkalle. Kyydissä oleva työntekijä nostaa kättä portin avaaville vartijoille.

Ruokailun jälkeen aktivistit lähtevät hiihtämään lähellä sijaitsevalle aidatulle kairaustyömaa-alueelle. Se on viimeinen, joka on vielä maastossa. Muut on jo purettu aiemmin viikolla pois.

Muutama vartija saattaa hiihtävää aktivistijoukkoa moottorikelkoilla. Perillä kairauslaitteella porttien sisäpuolella seisoo lisää mustapukuisia vartijoita.

On loppupuheiden aika. Sosiaaliseen mediaan kuvattava livelähetys lähettää aitojen edessä mielenosoitusta pitävän aktivistijoukon puheet maailmalle.

Aiemmin Lapin ulkopuolella suhteellisen tuntematon aapasuo on noussut otsikoihin ympäri Suomen.

Siitä on tullut voimistuvan, kansalaistottelemattomuuden keinoja käyttävän ympäristöaktivismin uusin näyttämö.

Mielenosoitus päättyy lauluun Viiankiaavan puolesta. Taustalla vartijarivistö seisoo ilmeettömänä.

Malminetsintäluvan päätyttyä seuraava askel kaivosyhtiöllä on tehdä alueelle kaivoslupahakemus. Sillä se saa varattua alueen itselleen.

Mahdollinen kaivoksen rakentaminen voisi alkaa yhtiön mukaan vuonna 2028 ja toiminnassa kaivos voisi olla 2032.

– Toivotaan, että näissä merkeissä tänne ei tarvitse enää palata, Mononen sanoo.

Mutta tänne hän aikoo silti palata, jos on pakko.

– Henkilökohtaisesti koen, että ei minun ole oikein järkeä elämässä mitään muuta yrittää kuin toimia luonnon puolesta, ennen kuin sukupuuttoaalto ja ilmastokriisi saadaan hallintaan. En koe, että täällä olisi mitään mielekästä tulevaisuutta ilman niiden ongelmien ratkaisua.