Toukokuinen tiistai Rovaniemen Lehtojärvellä on niin lämmin, että melkein tuntuu jo kesältä.
Ihan vielä siellä asti ei kuitenkaan olla – valitettavasti, ainakin jos kylässä asuvilta innokkailta erämiehiltä kysytään.
– Kelirikkoaikaan ei oikein pääse metsässä kulkemaan tai mitään touhuamaan. Nyt vain odotetaan, että lumet sulavat ja metsät kuivuvat, Sami Koivuranta, 39, sanoo.
Koivurannalle ja hänen pojalleen Aksulle, 13, metsästys, kalastus ja luonnossa liikkuminen ovat tärkeitä harrastuksia, jotka määrittävät käytännössä koko vuoden kulkua.
– Kyllähän se elämä pyörii sen ympärillä, Sami Koivuranta myöntää.
Kesä menee kalastellessa, syksy on kiivasta metsästysaikaa, osin talvikin.
– Latvalinnun pyynti on oikein mukavaa, hiihdellään metsässä kolmenkympin pakkasessa tammikuussa. Jonkun verran pyydetään myös näätää.
Mitä sitten näin keväällä tehdään, odottelun lisäksi?
– Kuntoillaan, että jaksetaan sitten syksyllä kulkea metsässä, Sami Koivuranta nauraa.
Linnunpyynti viehättää eniten
Vaikka kalastus kesällä Savukosken kairoissa maistuu Koivurannoille, mieluisinta sekä isälle että pojalle on juuri syksyinen metsästys.
– Kanalinnun pyynti, Aksu Koivuranta toteaa ykskantaan.
– Siinä parasta on metsässä kulkeminen. Kun koiran kanssa saa pyytää, niin onhan se jännittävää mennä sinne haukulle, hän jatkaa.
Isä Sami on samoilla linjoilla.
– Hanhenpyynti on myös mukava laji nyt, kun sitä saa taas tehdä. Kyllä se on lystiä hommaa katsella lintuja ilta-auringossa suon laidalla.
Takana jo 10 vuotta metsällä
Aksu Koivuranta sai metsästyskortin nelisen vuotta sitten, 9-vuotiaana.
Siinä vaiheessa hänellä oli kuitenkin takana jo monta vuotta metsällä käyntiä isänsä kanssa. Ensimmäiset reissut tehtiin, kun Aksu oli vasta 3-vuotias.
Alussa retket olivat lyhyitä ja ne tehtiin iltaisin Samin töiden jälkeen.
– Se oli ehkä enemmän ulkoilua. Metsästys alkoi sitten luonnistua, kun kävelylenkkiä saatiin vähän pidennettyä ja Aksu osasi olla hiljaakin metsässä, Sami Koivuranta naurahtaa.
Kun Aksu aloitti koulun, isä ja poika tekivät jo ensimmäinen viikon kestävän metsäreissun Savukoskelle.
– Nyt ollaan jo siinä tilanteessa, että kunto riittää pojalla pitemmälle kuin isällä.
Kymmenen vuoden aikana Aksu on ollut isänsä mukana metsäreissuilla lähes aina.
– Koskaan ei ole tarvinnut montaa kertaa houkutella mukaan, Sami Koivuranta sanoo.
Aksun mukaan metsälle on aina mukava lähteä, kelistä riippumatta. Onnistumisista parhaiten on jäänyt mieleen ensimmäinen saaliiksi saatu lintu neljä vuotta sitten.
– Se oli talviaikaa, ensilumet olivat jo tulleet. Meillä oli silloin vielä suomenpystykorva, joka haukkui, ja sain linnun ammuttua. Vähän jännitti, Aksu Koivuranta kertoo.
Isän into syttyi vasta aikuisiällä
Toisin kuin poika Aksu, isä Sami Koivuranta ei ole kulkenut metsällä koko ikäänsä.
Koivurannan omat vanhemmat eivät metsästäneet tai kalastaneet eikä hän oppinut nuorena eräilyn pariin.
Metsästys tuli elämään kertaheitolla 16 vuotta sitten, kun perhe muutti Rovaniemen Lehtojärvelle metsien keskelle.
– Minulle tuli yhtäkkiä kauhea polte siihen, että pitää päästä kulkemaan metsässä. Katsoin netistä, että missä saa suoritettua metsästyskortin. Sinä syksynä ainoa kurssi oli Enontekiöllä, joten menin sinne. Sain sitten vielä loppusyksyn kulkea linnunpyynnissä, Sami Koivuranta kertoo.
Hän ei tiedä, mistä yhtäkkinen into iski, mutta sen jälkeen se ei ole sammunut.
Ensimmäisen syksyn hän metsästi yksin. Talven tultua kaveriksi hankittiin suomenpystykorva.
Seuraavaksi Koivuranta luki kaikki pystykorvametsästyksestä kirjoitetut oppaat ja oli varma, että nyt alkaa lintua tulla.
– Sanoin emännälle, että täytyy alkaa isompaa pakastinta hommaamaan, koska nyt tässä talossa ruvetaan pysymään lihassa.
Totuus oli kuitenkin toinen.
– Seuraavat kolme vuotta meni hakatessa päätä petäjän kylkeen, kun yritin kouluttaa koiraa. Lopulta koira koulutti minusta linnunpyytäjän, Sami Koivuranta toteaa.
Lapsen ilo saalista tärkeämpää
Lapsen mukaan ottaminen metsäreissuille jo pienenä tuntui Sami Koivurannasta luontevalta.
Työpäivät olivat pitkiä, ja jäljellä jäävän vapaa-ajan hän halusi viettää lasten kanssa ja mielekkään uuden harrastuksen parissa.
Perheeseen kuuluu viisi lasta, joita kaikkia on Sami-isän mukaan pyritty viemään metsälle – kuitenkaan ketään pakottamatta.
Yhteensä neljällä perheenjäsenellä on metsästyskortti, ja perheen nuoremmillakin on jo kovasti intoa eräilyyn.
– 5-vuotias Eevi on innokas kulkemaan metsällä, kalassa ja marjassa. Hän sai viime kesänä ensimmäisen kalansa.
Sami Koivurannan mukaan tärkeintä metsäreissulla lasten kanssa on, että se on turvallista ja mukavaa. Saaliista ei koskaan oteta paineita eikä metsään mennä verenmaku suussa.
– Jos saalis olisi pääasia, lapset jäisivät kyllä kotiin. Siitä kuitenkin saa itsekin paljon enemmän, kun lapsi onnistuu. Se on itselle tuplailo, kun näkee lapsenkin iloitsevan.
