Aimo Jolanki kertoo, miten hän keräsi äm­pä­ri­kau­pal­la kar­pa­loi­ta vain 100 neliön alueel­ta – Harva vai­vau­tuu kar­pa­lo­suol­le, vaikka marja on puo­luk­kaa­kin kovempi C-vi­ta­mii­ni­pom­mi

– Nämä irtoavat herkästi poimuriin. Karpalo on niin lyhyessä varressa, toteaa maassa kyykkivä Jolanki.

Onnistuneen poimintareissun avain: "Pitää olla paljon vaatetta"

Luonto- ja ympäristöalan opetustehtävistä eläkkeelle jäänyt mies on kerännyt tänä syksynä jo neljä ämpärillistä karpaloita. Ja vain noin sadan neliön alueelta.

Juttu jatkuu faktan jälkeen.

Syyskuun loppupuolella kypsyvä karpalo viihtyy kosteilla suoalueilla, kuten vesistöjen lähellä. Marjat kasvavat lähellä maata sammalen ja heinän seassa.

Suomessa kasvaa isokarpaloa ja pikkukarpaloa. Jolanki poimii isokarpaloa, jota esiintyy kosteammilla alueilla kuin pienempää versiota.

Ja isoja ne ovatkin, melkein kuin viinirypäleitä. Maku on kirpsakka ja koostumus napakka.

Karpalon paras poiminta-aika alkaa myöhään syksyllä. Makeimmillaan marja on ensipakkasten jälkeen, minkä vuoksi karpalonpoimintaa pidetään kylmänä hommana. Jolankia eivät karut olosuhteet häiritse, sillä nehän ovat vain pukeutumiskysymys.

– Pitää olla paljon vaatetta. Minulla on joskus kumihousut jalassa, niin voin kontata. Kyllä sitä varmaan joku katsoo, että vanha mies konttaa pitkin jänkiä, hän nauraa.

Marjastukseen opittiin jo lapsuudenkodissa

Marjojen poiminta on kuulunut Jolangin elämään lapsesta saakka. Yhdeksänlapsisessa perheessä ruokaa oli hankittava monella tavalla. Marjoja kerättiin myös myyntiin.

Jolanki muistelee, että varsinkin puolukkaa kerättiin paljon. Se kun säilyi hyvin ilman pakastimia, jotka yleistyivät suomalaiskodeissa vasta 70-luvulla.

– Isä antoi meille kolme saavia ja sanoi, että menkää keräämään puolukkaa. Illalla palasimme saavit täynnä. Karpaloita saatoimme syödä suolla, mutta muuten niitä ei oikein arvostettu.

Jolangin mielestä karpalo ei ole väkevän makuinen edes sellaisenaan. Hän käyttää marjaa muun muassa puuron lisukkeena, kiisselissä sekä jäätelön valmistuksessa. Kirpeät marjat ovat hyvä pohja sopalle, johon tulee muitakin marjoja, hän vinkkaa.

Napapiirin Pukeissa lentopalloa pelaava Jolanki ylläpitää terveyttään poimimalla ja syömällä marjoja. Jolanki ei ole kuntosali-ihminen, joten hyötyliikunta on hänen juttunsa.

Harrastusten ansiosta lähes omavaraista elämää

Taivas tummenee karpalosuolla ja sadepilvet tekevät tuloaan. On aika lähteä. Jolanki näyttää tietä, kun kuljemme kohti autoa läpi kumpareisen kosteikon. Mukanamme on komea marjasaalis, mutta paikalle jää vielä runsaasti karpaloa.

Jolanki kuvailee marjanpoimintaa meditatiiviseksi, sillä siinä saa havainnoida ympäristöä. Luonto- ja puutarhaharrastusten ansiosta hän elää vaimonsa kanssa lähes omavaraisesti.

Tänä vuonna on kerätty viitisenkymmentä kiloa hillaa, kolme ämpärillistä mustikkaa ja kaksi ämpärillistä juolukkaa. Lisäksi Jolangin ja hänen siskonsa yhteisessä puutarhassa maaseudulla kasvaa ainakin perunaa, porkkanaa, kurpitsaa, lehtikaalia ja sipulia.

Muikutkin kalastetaan itse.

– Porkkanaa, perunaa ja sipulia ei tarvitse ostaa kaupasta kuin vasta kevättalvella.

Marjoja ja vihanneksia Jolanki antaa myös tyttärilleen. Hän ei yleensä myy marjoja, mutta suuresta karpalosaaliista osa on mennyt kaupaksi tuttaville.