Suomen ahmakannan koko oli tämän vuoden helmikuussa 447 yksilöä. Arvio kannan koosta on noin 12 prosenttia suurempi kuin vuoden 2022 helmikuuta koskenut arvio, joka oli 400 yksilöä.
Arvio on 95 prosentin todennäköisyysväli, eli tuolla todennäköisyydellä ahmakanta oli 390–504 yksilön rajoissa.
Poronhoitoalueen yksilömäärä oli todennäköisimmin 186 ahmaa ja muun Suomen 261 ahmaa. Arvioissa eivät ole mukana vuonna 2023 syntyneet pennut, sillä ne syntyvät tavallisesti helmikuussa.
Suomen ahmakanta on noin kymmenkertaistunut 1990-luvun alun jälkeen. Yksilömäärän kasvu voimistui 2000-luvulla sekä poronhoitoalueella, että poronhoitoalueen ulkopuolisen Suomen alueella.
– Voimistunut kannankehitys on ominaista eläinpopulaatioille, joilla on tilaa ja ravintoa runsastumiseen. Ahma on ollut enimmäkseen rahoitettu vuodesta 1982 lähtien, kertoo tutkimusprofessori Ilpo Kojola Luonnonvarakeskuksesta.
Ahman kanta-arviot pohjautuvat riistakolmiolaskentoihin ja kolmen pohjoisimman kunnan – Enontekiön, Inarin ja Utsjoen – osalta Metsähallituksen koordinoimiin ja yhdessä paliskuntien kanssa suorittamiin aluelaskentoihin vuosina 2020–2023.
Kojolan mukaan riistakolmioaineistot soveltuvat harvalukuisen lajin kannanmuutosten seurantaan pitkällä aikavälillä, mutta peräkkäisten vuosien väliseen vertailuun liittyy satunnaisuudesta juontuvaa epävarmuutta.
Ahma on luokiteltu viimeisimmässä, vuoden 2019 uhanalaisuusarvioinnissa erittäin uhanalaiseksi Suomessa. Ahma on meillä esiintyvistä suurpedoista selvästi vähälukuisin Euroopassa. Sitä esiintyy vain Suomessa, Norjassa, Ruotsissa ja Venäjällä.
Ahma esiintyy Suomessa kahtena populaationa. Pohjois-Lapin ahmat kuuluvat skandinaaviseen kantaan ja muualla Suomessa tavattavat yksilöt ovat pääosin samaa populaatiota Luoteis-Venäjän ahmakannan kanssa.