Kairakääpä, kantoraippasammal, ryväsjäkälä, riekko, piilo-orakas...
Suojelullisesti arvokkaiden lajien lista on pitkä. Sitä varten Pellon ja Kolarin rajametsissä on kolunnut muun muassa pitkän linjan metsäaktivisti Olli Manninen. Hän on itseoppinut luontokartoittaja, joka on saanut työstään muun muassa Pohjoismaiden neuvoston palkinnon.
– Onhan se ihan mukavaa hommaa liikkua luonnossa, vaikka toki ikävissä merkeissä, Manninen sanoo.
Hänen mielestään Suomessa metsien suojelu on pirstaleista kohdesuojelua. Lisäksi valtion metsissä se perustuu liikaa yksityisten kartoittajien työhön.
– Metsähallituksen biologi käy korkeintaan tutkimassa meidän jo ensin tutkimiamme kohteita.
Aalistunturin metsiin Manninen tutustui tehdessään ympäristökeskukselle listaa arvokkaista metsäalueista. Paikan päälle hän saapui ensin Koneen säätiön luonnonmetsien kartoitushankkeessa ja sitten kansallispuistohankkeen puuhahenkilöiden kutsumana.
Aalistunturin nykyisen suojelualueen ympärille piirretty kansallispuistoehdotus on Mannisen mielestä perusteltu, vaikka alue onkin pääosin metsätalousmaata.
– Alue on edustava esimerkki Länsi-Lapin vaaramaisemista ja niiden luonnosta.
Osa maastosta on yksipuolista kasvatusmetsää, mutta toisaalta hakatuillakin alueilla on paikoin runsaasti uhanalaista lajistoa.
– Metsähallitus on siinä oikeassa, että osa näistä hakkuukohteista ei ole suojelullisesti arvokkaita, Manninen sanoo.
Lajilistojen takana on toive kokonaisuudesta
Mannisen mukaan alueen suojeluvaatimus ei perustu kaikkien yksittäisten leimikoiden arvoihin vaan siihen, että vanhojen metsien ympärillä on laaja tietön alue, jonka soisi ennallistuvan rauhassa.
Myös viranomaisten mukaan alueella on suojelullisia arvoja – ainakin jonkin verran.
Ympäristöministeriö on julistanut saamansa kansallispuistoaloitteen salaiseksi yhden siinä esitetyn lajin osalta. Alkuperäisellä listauksella on alueen helposti tunnistettavia eläinlajeja.
Kasvillisuudesta on saatu tietoa myöhemmin Mannisen ryhmän kartoituksissa. Niissä arvokkaiksi luokitelluista lajeista suurin osa on kääpiä, jäkäliä ja sammalia.
Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY) on käsitellyt niitä silloin, kun Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri haki hakkuille toimenpidekieltoa kesällä 2021. Hakemus hylättiin, ja asia on nyt hallinto-oikeuden käsittelyssä valituksen jälkeen.
ELYn mukaan inventointitiedot kertovat alueen luonnon monimuotoisuudesta, mutta mukana ei ole laissa rauhoitettua tai erityisesti suojeltavaa lajistoa.
Olli Mannisen mukaan näin valitettavasti olikin.
– Sellaisia lajeja on ylipäätään aika vähän. Ne ovat lähinnä näitä erityisesti suojeltavia lajeja, Manninen sanoo.
Viime vuonna sellainen löytyi, nimittäin erittäin uhanalainen lohikääpä. Lisäksi kaksi muuta harvinaista kääpähavaintoa odottaa varmistusta.
Mannisen mukaan yksittäisten kasvupaikkojen säästäminen ei suojaa metsää kokonaisuutena.
– Mehän kartoitamme tätä lajistoarvoa siksi, että viranomaiselle ja byrokraatille on helpompi ymmärtää suojeluarvoja, jos on selkeää dataa, hän sanoo.
Lahopuiden inventointi on hidasta hommaa
Mannisen toimittamien inventointitietojen perusteella yksityiset kartoittajat ovat liikkuneet erityisesti niillä alueilla, joille Metsähallitus on jättänyt viime vuosina hakkuuilmoituksia. Näistä alueista karkeasti 40 prosenttia on inventoijien mukaan suojelullisesti arvokkaita.
– Siellä on hienoja kuivia jäkälämänniköitä, joissa on lahopuujatkumoa ja vanhan metsän lajistoa. Jonkin verran siellä on myös kuusikoita eli reheviä puronvarsimetsiä tai muita korpikohteita, Manninen kuvailee.
Runsailta vaikuttavat inventointitiedot ovat hänen mukaansa puutteellisia, sillä esimerkiksi lahopuiden lajien tarkka inventointi on hidasta.
– Meidän kartoituksemme ovat resurssipulasta johtuen kiireellä tehtyjä ja epäkattavia. Yritämme kuitenkin aina käydä jokaisella leimikkokuviolla todentamassa ainakin joitakin tuntemiamme uhanalaisia ja luontoarvoja indikoivia lajeja, Manninen sanoo.
Kaikki havainnot on toimitettu Metsähallitukselle, joka on kertonut rajanneensa arvokohteet hakkuiden ulkopuolelle. Mannisen mukaan keskusteluyhteys on ollut tiivis, mutta hänen tiedossaan ei ole, mitkä alueet on lopulta jätetty rauhaan.
Pyysimme Metsähallitukselta kartan tämän talven hakkuista. Niitä tehdään noin 400 hehtaarin alalta. Kartan perusteella valtaosa yksityisten luontokartoittajien arvokohteiksi nimeämistä alueista on rajattu hakkuiden ulkopuolelle.
Mannisen laskujen mukaan hakattavaksi menisi kuitenkin yhä reilun 50 hehtaarin edestä selkeästi suojelunarvoista metsää. Lisäksi alueelle jää yli 300 hehtaarin edestä muita voimassa olevia metsänkäyttöilmoituksia.
– Näitä voidaan käytännössä ruveta hakkaamaan milloin vain, Manninen sanoo.
Metsähallituksen mukaan osa Aalistunturin alueen metsäkuvioista on rajattu kokonaan hakkuiden ulkopuolelle, vaikka niiden metsänkäyttöilmoitukset olisivatkin yhä voimassa. Ilmoitusten voimassaoloaika on kolme vuotta.
Avohakkuut ja muut uudistushakkuut on poistettu ainakin tämän talven hakkuusuunnitelmista kokonaan. Lisäksi harvennushakkuita on vähennetty noin 10 prosentilla.
Lisäksi on muutettu hakkuukohteiden eli leimikoiden sisällä olevia rajauksia, kertovat Metsätalous Oy:n Lapin aluejohtaja Samuli Myllymäki ja suunnittelupäällikkö Lauri Karvonen.
Kyse on hakkuiden ulkopuolelle rajattavista luontokohteista ja esimerkiksi erityistä suojelua vaativien lajien esiintymistä. Luontokohteita perustetaan sekä metsälain että Metsähallituksen oman, lakia tiukemman ympäristöoppaan kriteeristön perusteella.
Lajisuojeluun liittyvät kohteet eivät näy välttämättä julkisissa kartoissa, mutta Metsähallituksen hallinnoimien valtionmaiden luontokohteita voi tarkastella esimerkiksi Retkikartta-palvelusta. Karvosen mukaan uusien kohteiden päivittymisessä voi tosin olla viivettä. Nykyisen kartan perusteella Aalistunturin eteläpuolisten talousmetsien luontokohteet ovat tyypillisesti puronvarsia, soita ja kallioita.
Karvosen mukaan Metsähallituksen oma arvokohteiden kartoitustyö perustuu enemmän elinympäristöjen tunnistamiseen kuin yksittäisiin lajihavaintoihin. Tavoitteena on turvata sellaiset ympäristöt, joissa uhanalaisilla lajeilla on menestymisen mahdollisuudet.
– On ollut sellaistakin, että hyvinkin steriilistä metsästä löytyy muutama lahopuu ja niillä on jäänteenä jokin uhanalainen laji, Karvonen sanoo.