24 tuntia aikaa löytää uusia lajeja – ­Sal­lan kan­sal­lis­puis­ton Biob­lit­zis­sä kasa po­ron­pa­pa­noi­ta on eliöi­den aar­re­ait­ta

– Pyrimme käymään läpi mahdollisimman monta biotooppia eli luontotyyppiä, ja aika tietenkin rajoittaa, mutta tavoitteenani on löytää sata kovakuoriaislajia, kertoo luonnonsuojelun erityisasiantuntija Sampsa Malmberg Metsähallituksen luontopalveluista.

Ensimmäistä kertaa Sallan metsissä kulkevalla Malmbergilla ja luonnontieteellisen keskusmuseon asiantuntija Jere Kahanpäällä on varusteinaan haaveja, instrumentteja, hyönteisimuri ja karikeseula.

– Kaikki mitä vastaan tulee kirjataan, mutta kaikkia emme pysty maastossa tunnistamaan vaan tarvitaan mikroskooppi, Kahanpää muistuttaa.

Sienisääsket haaveena

Ensimmäisenä kohteena on kuivan kangasmetsän etelärinne, josta näytteitä saadaan muutama.

Luonnonsuojelun erityisasiantuntija Seppo Karjalainen virittelee muovilautasille makealta tuoksuvia hyönteisansoja ja toivoo, että neste ei houkuttele paikalle poroja.

– Sienisääsket kiinnostavat minua erityisesti, mutta tänään ne saattavat olla tiukassa.

Parikymmentä vuotta kovakuoriaisia harrastanut Malmberg innostuu muutaman päivän vanhasta poronpapanakasasta, jota seulottaessa koeputkiin saadaan kymmeniä hyönteisiä.

– Lapinlantiainen on täällä yleisin laji, ja Pyhä-Luostolta löysin neljä vuotta sitten yhden kasan, jossa oli peräti viisi lajia.

Kosteikosta löytyy putkeen harvinainen liero, jolle Salla on esiintymisalueen rajamaita.

Kärpästen elinkaari mielenkiintoinen

Kahanpää heiluttelee haaviaan ja käyttelee tottuneesti hyönteisimuria, jossa imu tapahtuu itse imien.  Liian lujaa ei kannata imaista, jotta pienet tutkittavat eivät päätyisi suuhun.

– Harrastin ensin perhosia, mutta nyt kärpäsiä noin 25 vuoden ajan. Aika tuurista on kiinni mitä yhdellä käynnillä saa, eikä esimerkiksi kevätlajeja näin loppukesästä enää tavoita.

Moni on hänen mukaansa kiinnostunut ainoastaan kärpästen torjunnasta, vaikka niiden elintavat ovat varsin mielenkiintoisia. Kahanpää on asettanut tavoitteekseen erityisesti kosteikoissa ja puronvarsilla elävän lajin.

– Toivoisin löytäväni niitä, joita en haluaisi löytää, sillä laji tunnetaan Pohjois-Amerikasta.

Etelästä ja idästä saapuu paljon uusia lajeja pohjoiseen, kuten punkit, mutta niitä myös katoaa.

– Hyönteisiä on meillä 25 000 eri lajia, joten ei voi sanoa, että luontomme olisi köyhä.

Uusien lajien löytäminen mahdollista

Jängällä yhdellä haavin pyyhkäisyllä Malmberg tavoittaa sienisääsken, yökkösen toukan, kaskaita, hämähäkkejä, loispistiäisen, kempin ja hyppyhäntäisen. Hyönteiset poimitaan putkiloihin ja pedot sijoitetaan omiin yksiöihinsä, jotta tahattomilta kuolemilta vältyttäisiin.

– Kekomuurahaiset ovat ihan spesialistin hommia, sillä niitä tunnistettaessa on esimerkiksi laskettava pään takaosan karvoja, Kahanpää tietää.

Malmberg irrottaa varovasti kaarnaa kaatuneesta puusta. Alta löytyy aaltosepän toukka, josta kasvaa aikanaan vanhoissa metsissä viihtyvä musta-ruskearaidallinen kovakuoriainen.

Kahanpään huomion on vienyt tappisilmäluteiden parittelu. Hellupari saa jäädä jatkamaan, sillä tunnistus on vahva ja se kirjataan suoraan järjestelmään.

Tutkijat kiittelevät poutasäätä ja uskovat, että mahdollisuudet uusien lajien löytämiseen 24 tunnin aikana ovat olemassa.

Riisitunturin vuoden 2021 Bioblitz-tapahtumassa löytyi yksi tieteelle uusi sienilaji.

– Emme ole läheskään kaikkia lajeja löytäneet, Kahanpää muistuttaa.