Kilpisjärven Muotkatakkaan lauantaina päättynyt 7. Ruska-pyöräily tarjosi vaihtelevaa ajosäätä. Vuosittain järjestettävässä tapahtumassa pyöräillään viikon aikana etelästä pohjoiseen noin 2 000 kilometrin matka.
– Tartossa ja Kemissä nukuin hotellissa, mutta muuten taivasalla makuupussissa. Hienoa, että pohjoisessa oli kurja sää, sillä jos olisikin pelkästään auringonpaistetta niin se olisi liian helppoa, nauraa ensimmäistä kertaa maaliin ajanut Mikaela Lindfors.
Naisena nukkumapaikan valinta tien vierestä on tehtävä huolella, eikä Lindfors yövy kuntakeskuksissa. Turvallisuutta tuovat myös huomioliivi, valot, kypärä ja navigointivälineet.
– Muoniosta lähtiessäni sain kannustaa itsenäni. Aamusta oli tultava ulos lämpimästä makuupussista ja laitettava märät ajovarusteet päälle, mutta hetken ajan kun polkee lujaa niin tulee lämmin.
Puoliso Marko Mäkinen saapui maaliin perjantaina iltapäivästä noin tunti vaimonsa jälkeen. Kiipeilyä ja polkujuoksua harrastava pariskunta kertoo ajaneensa omia reittejään, eikä pariajoa Lindforsin mukaan edes pohdittu, sillä toisen keskeyttäessä toisenkin matka päättyisi.
– Tämä on minulle toinen kerta maalissa, sillä viime vuonna olin mukana kannustamassa vaimoani. Karttaseurannan avulla näimme missä toinen menee, mutta molemmilla on omat haasteensa eli ruokailu, nukkuminen ja vessassa käynti.
Energiatason säilyttäminen seitsemän päivän ajan vaatii säännöllistä ruokailua, joten huoltoasemien aamupuurot saavat kehuja. Välipaloja ja aterioita saa ostaa matkan varrelta, mutta mukana pitää kuljettaa välttämättömiä tarvikkeita.
– Välillä on pohdittava, että mitä pystyy ajon aikana syömään kohmeisilla käsillä. Lakut ovat hyviä ja juotavaa kuluu parilla sadalla kilometrillä noin 1,5 litraa.
Pitkänmatkanpyöräily on ohjelmistosuunnittelijoina työskentelevälle pariskunnalle melko uusi harrastus. Mäkinen kertoo perehtyneensä varusteisiin vasta epäonnisen mökkiressun päätteeksi.
– Lähdin polkemaan kotoa Tampereelta mökille, jonne matkaa on noin 200 kilometriä. Tuli hankaumia eli ei ihan mennyt nappiin.
Varusteita on hankittu harkiten ja osaa pystyy hyödyntämään myös muissa harrastuksissa.
– Meillä on keskibudjetin pyörät eli noin 3 500 euroa, vanteet tonnin ja muut varusteet päälle eli yli 6 000 euroa, Mäkinen arvioi.
Lindfors on naisena harvinaisuus Ruska-ajossa, sillä tapahtuma ei houkuttele naisia lähtemään.
– Muutaman naisen kanssa olen jutellut ja he pitävät tätä liian pelottavana. Haasteina ovat nukkuminen yksin ja navigointi, sillä kulttuurissamme opetetaan edelleen tyttöjä ylivarovaisuuteen ja arkuuteen. En usko, että mikään muu estää heitä osallistumasta.
Ruska-ajon suunnittelija Mikko Mäkipää Suomen Pitkänmatkanpyöräilijöistä kertoo, että ensimmäinen ajaja saapui Enontekiön Muotkatakkaan torstaina iltapäivästä. Aikaa oli lauantai-iltaan puoleen yöhön asti.
– Meillä oli 47 osallistujaa, ja arvioni mukaan noin 25 saapuu ennen aikarajan umpeutumista. Puolet lähtijöistä on joka vuosi uusia ja puolet vanhoja, hän sanoi lauantaina.
Sääolosuhteet lumisateineen yllättivät, mutta Mäkipään mukaan joukko polki myös rannikkoa pitkin kolme päivää noin 15 asteen lämmössä ja myötätuulessa.
– Sääolosuhteet ovat arpapeliä, sillä voihan jonain kertana olla sellainen vuosi, että kukaan ei pääse maaliin.
Teemana oli Suomen itsenäisyydet ajan sodat ja rauhat, joten lähtö oli Latvian Liepajasta, jonka Pyhän kolminaisuuden kirkossa vannottiin ensimmäinen suomalainen sotilasvala 105 vuotta sitten.
– Tartossa solmittiin rauha, jääkärit palasivat Vaasan Vaskiluotoon, joka oli toinen kontrolli, ja Tornion rautatieasema puolestaan liittyi Lenin paluuseen, Mäkipää selvittää.
Muotkatakassa ammuttiin viimeisen Suomen käymän sodan eli Lapin sodan viimeiset laukaukset. Muistomerkki sijaitsee 12 kilometriä Kilpisjärveltä kaakkoon.
Reittinsä jokainen suunnittelee Mäkipään mukaan itse, eikä ulkopuolista apua saa ottaa vastaan. Palveluita voi ostaa rahalla, kunhan ne ovat kaikkien saatavissa.
– Osa laittaa reitin Googlemapsiin ja ajaa sen mukaan, mutta osa hioo viimeisetkin soratiet pois.