Tähän vuodenaikaan luonnossa on jatkuvasti uutta seurattavaa sen mukaan, miten kevät etenee. Mitä muuta kuin lintuja kannattaa tarkkailla?

Lukijakuva: V. Nuojua

Lukijakuva: Tenho Jaakola

Tupasvilla on soiden aikainen kukkija. Se viihtyy karuilla rämeillä, nevoilla ja korvissa.

Leskenlehti kasvaa esimerkiksi pientareilla, tienvarsilla, ojissa, viljelysmailla, pihoilla ja joutomailla. Leskenlehti on hyvä leviämään, joten sitä on yleensä paljon samassa paikassa.

Sinivuokko ja valkovuokko ovat pohjoisessa harvinaisempia kuin etelässä. Sinivuokko viihtyy tuoreissa ja kuivissa lehdoissa ja lehtomaisissa metsissä, lehtoniityillä ja hakamailla.

Pohjois-Suomen muutamat valkovuokon erillisesiintymät joenvarsilla ja suonlaidoilla lienevät perua ajalta, jolloin ilmasto oli nykyistä lämpimämpi.

Pajut kukkivat keväällä huhti–toukokuussa ennen lehtien puhkeamista. Emi- ja hedekukat sijaitsevat eri kasviyksilöissä. Hedekukinnoista eli pajunkissoista kehittyvät heteet.

Korvasienen moni tunnistaa. Oikein käsiteltynä se on herkullinen ruokasieni, käsittelemättömänä myrkyllinen.

Maljakkaat, kuten punamaljakas ja hytymaljakas (kuvassa), ovat kevään sieniä. Näistä jälkimmäinen on pohjoisessa yleisempi. Se viihtyy vanhoissa, sammaleisissa kuusimetsissä. Sen itiöemät kehittyvät lumen alla ja paisuvat nopeasti lumen sulaessa.

Perhosista ensimmäisenä havaittavia ovat aikuisena talvehtivat lajit, jotka heräilevät heti, kun sää lämpenee. Niille riittää, että aurinko paistaa ja joku kukka kukkii. Nokkosperhonen yleistyy huhtikuun loppupuolella.

Sitruunaperhonen on toinen aikainen herääjä.

Kuva: Luontoliitto

Kimalaiset heräävät varhain ja alkavat rakentaa pesää. Lumiläntit maassa eivät haittaa niitä. Kukkiva paju on kimalaisille tärkeä kasvi, joten pajukko on hyvä paikka tehdä havaintoja.

Potnapekka eli hankikorri kuuluu koskikorentoihin. Aikuisena se viihtyy keväthangilla vesistön äärellä. Potnapekat saattavat parveilla massoittain. Sen veden pinnalle munimat munat ovat monien kalojen herkkua.

Leppäkerttu eli seitsenpistepirkko on perinteinen kevään merkki. Se talvehtii usein ihmisasumuksissa ja pienissä ryhmissä, joten niitä voi tepsuttaa ikkunalaudalla kerralla useampia.

Kirvat ovat pirkkojen herkkua. Kirvat selviävät talven yli joko munina tai hyvin pieninä nymfeinä. Keväällä munista kuoriutuvat kantaäidit synnyttävät eläviä poikasia, jotka puolestaan jatkavat sukua hyvin nopeasti. Kirvoja voi olla jo pienissä koivun lehdissä.

Kyy talvehtii syvällä maan alla, routarajan alapuolella ja herää, kun aurinko alkaa lämmittää maata. Aluksi kyy on kohmeinen ja käy lämmittelemässä maan pinnalla. Kyitä voi olla useita samalla alueella.

Kyyn lisääntymisaika alkaa heti, kun ne ovat lähteneet liikkeelle. Naaraista kamppailevat uroskäärmeet saattavat pistää painiksi, ja kisassa voi olla kerralla useita kyitä. Toisiaan käärmeet eivät pure.

Sisilisko (kuvassa) ja rantakäärme heräilevät kyyn kanssa samoihin aikoihin.

Kuva: Luontoliitto

Kevään nisäkkäiden havaitseminen vaatii hyvää tuuria. Mäyrä heräilee, kun maa alkaa sulaa ja se voi löytää matoja ja muita herkkuja ravinnokseen. Mäyrä liikkuu iltahämärällä.

Kuva: Janne Salomeri / Luontoliitto

Karhua on vaikea havaita, mutta jälkiä ja kakkoja enemmänkin. Karhu voi herätä talviunilta jo lumien aikaan. Talvipesään syntyneet poikaset lähtevät keväällä ihmettelemään maailmaa.

Kuva: Niko Laurila / Luontoliitto

Siili on helppo tunnistaa ja vaikea sekoittaa mihinkään muuhun lajiin. Siili on hyvin paikallinen eläin: sitä joko on tai ei ole.

Lukijakuva: Jouko Laru

Lepakot ovat hereillä enimmäkseen hämärän aikaan, mutta pohjanlepakko saattaa lentää päivälläkin. Lepakoita on melkein kaikkialla Suomessa – kaupungeissakin, kunhan on sopivia pesäkoloja ja hyttysiä ravinnoksi. Lepakot lähtevät pohjoisessa liikkeelle toukokuun puolella.

Osallistu kevätseurantaan

Löytämisen ja tunnistamisen ilon lisäksi se kartuttaa havaintoaineistoa, jonka avulla luontoa ja sen muuttumista voidaan tutkia.

Tähän mennessä seurantaa on tehty jo 49 vuotta ja aineisto on tallessa luonnontieteellisessä keskusmuseossa.

Tänä vuonna teemana on urbaani kevät.

41 vakiolajin lisäksi tarkkailtavia lajeja ovat punarinta, voikukka ja krookus sekä kaksi muuta kevään merkkiä: lakaisukone ja jäätelönsyöjä.

Seurannan järjestää Luontoliitto.

Jutussa on käytetty lähteinä Luontoliiton ympäristötiedottajan Milla Aallon haastattelua sekä laji.fi-sivustoa.

Lukijakuva: Pirkelisa