Äänet päälle
Mika Kalakoski, henkiinjäämiskouluttaja
Mika Kalakoski lumoutui tulesta teini-ikäisenä ensimmäisellä selviytymiskurssillaan. 30 vuotta tulitietoutta kerännyt Kalakoski toimii Suomen Etelämanner-operaatioiden päällikkönä ja henkiinjäämiskouluttajana.
Kuusen kuivat alaoksat
Katajan oksat
Tervaspuun lastut
Koivun tuohi
Kuiva sananjalka
Kun harjoittelet erilaisilla sytykkeillä tarvitset usein maanomistajan luvan. Vähäpätöisiä risuja voi poimia maasta lähes missä tahansa, mutta kaikki muu riippuu paikasta ja tilanteesta.
Irrottaa tuohta tai oksia elävästä puusta
Asia on monimutkainen, koska jokaisenoikeudet eivät suoraan päde kansallispuistoissa ja muilla suojelualueilla, ja niillä on keskenäänkin vielä eri sääntöjä.
Ottaa pakurikääpää puusta, koska se ei ole kääpä
Ottaa kääpää luonnonsuojelualueella
Taulakääpä ja koivussa kasvava pakurikääpä ovat erinomaisia apuvälineitä tulen sytyttämisessä. Ensin kipinä vangitaan kääpään, sitten siirretään sytykkeeseen.
Kalakosken vinkki: Arinakäävän voi laittaa illalla hiipuvaan nuotioon kytemään. Kun siihen aamulla puhaltaa, tuli syttyy taas.
Kalakoski on innostunut muinaisista tulentekotavoista, jotka eivät päästä nykyihmistä helpolla. Ikivanhassa taidossa kipinä saadaan raapaisemalla piikivellä kissankultaa sisältävän kiven pintaa.
Retkellä tärkeintä on pitää tulitikut vedenpitävässä paikassa. Onneksi ilman tikkujakin pärjää.
Tulusraudan eli karkun käyttäminen kvartsikiven kanssa vaatii harjoittelua. Tulustikulla tulenteko taas on helppoa.
Tuohenkin saa syttymään tuluksilla, mutta tuohta pitää ensin käsitellä.
Raaputa tuohen pinnalle ilmava kasa ulointa kuorikerrosta. Klipin lopuksi näet miten hyvin se syttyy.
Nuotiota ei kannata yrittää sytyttää kaatosateessa tai kovassa tuulessa. Ensin pitää löytää mahdollisimman suojainen paikka.
Näin rakennat nuotion
Pohjusta nuotio puilla niin, ettei maan kosteus pääse sytykkeisiin.
Lisää ilmavasti sytykkeitä, vaikkapa tervaslastuja.
Muotoile esimerkiksi kuusen kuivista oksista pallo. Mitä huonommin palavaa puuta, sitä tiiviimpi nippu.
Märkien puiden sytyttäminen tuottaa usein vaikeuksia. Tässä vielä muutama hyödyllinen vinkki:
Kuivia sytykkeitä, kuten tuohta, voi tuoda mukanaan jo kotoa, jos tulenteko on epävarmaa.
Haloista kannattaa vuolla kiehisiä, joilla nuotio syttyy helposti. Hyviin retkeilytapoihin kuuluu, että lähtiessä tuvasta tai tulipaikalta seuraaville tulijoille jätetään kiehiset ja sytykepuut, joilla pääsee alkuun.
Kostealla säällä auttaa aina tervaspuu, jonka sisältä löytyy kuivaa sytykettä.
Tuli merkitsee Kalakoskelle lämpöä, turvaa ja yhteyttä ikiaikaisiin perinteisiin.
"Tulen tekeminen pakottaa keskittymään. Sitä tehdessä siirtyy hektisestä nykyelämästä toiseen aikaan."
Tulen tekeminen maastoon vaatii maanomistajan luvan.
Valtion mailla Lapissa, Pohjois-Pohjanmaalla, Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa on yleinen lupa tulentekoon, mikäli alle puolen kilometrin sisällä ei ole huollettua tulipaikkaa. Tulentekoon saa käyttää kuivia oksia, risuja ja pieniä juurakoita.
Suojelualueilla edellä mainittu ei päde. Niissä tulet pitää yleensä tehdä tulipaikoille puuliiterin puilla, mutta...
Luonnonsuojelualueilla, joilla on hoito- ja käyttösuunnitelma tai järjestyssääntö, noudatetaan niiden omia sääntöjä.
Se tarkoittaa esimerkiksi kansallispuistoja.
Usein tulet saa tehdä niissä vain huolletuille tulentekopaikoille, ja se on hyvä nyrkkisääntö.
Kansallispuistoissa voi myös olla erämaaosa, jossa tulenteko on vapaampaa. Retkeilijän pitää aina ottaa selvää alueen omista säännöistä.
Niin ja metsäpalovaroituksen aikana avotultahan ei tehdä ollenkaan. Silloin ainoa mahdollinen tulipaikka on hormilla varustettu tulisija, joita löytyy osasta taukopaikkoja.
Teksti: Anitra Rönkkö & Juho Maijala Kuvat: Vanessa Riki Editointi: Juho Maijala & Liubov Alekseeva
Julkaistu: 19.11.2022