Suunnistajansolmu

Solmun ihmeellisin ominaisuus on, että se aukeaa vetämällä.

Opettajina toimivat Aada Heikkinen ja Helmiina Similä.

Kaikki alkaa nauhojen kiristyksestä ja solmusta, kuten normaalisti.

"Ensimmäisenä kiristetään nauhat. Sitten tehdään tavallinen solmu."

Solmun tekeminen jatkuu perinteisellä rusetilla. Tästä alkaa varsinainen suunnistajansolmu.

"Tehdään tavallinen rusetti. Sitten vedetään toisesta lenkistä nauha pois."

Toinen rusetin lenkeistä vedetään auki pitkäksi nauhaksi.

"Vedetään pitempi nauha lenkin läpi ja kiristetään lyhyemmästä nauhasta. Tehdään se uudestaan ja tehdään sitä niin pitkään kuin nauhoja riittää."

Lopuksi "palmikko"  kiinnitetään vielä kengännauhoihin.

"Kun nauhat ovat lopussa, vedetään pidempi nauha kokonaan lenkistä läpi. Lopuksi solmun voi laittaa kiinni nauhoihin tavallisella umpisolmulla."

Varmaa solmua tarvitaan maastossa, jossa nauhat aukeaisivat muuten jatkuvasti. Suunnistajansolmu on lisäksi helppo avata.

"Ensin avataan umpisolmu ja otetaan se tästä pois. Sitten avataan ensimmäistä lenkkiä sen verran, että saadaan toinen nauha lenkin läpi vedettyä."

"Tähän tulee pieni lenkki, joka saadaan purettua vetämällä siitä nauhasta, jonka lenkki tekee. Vuorotellen. Lopuksi avataan viimeinen solmu."

Metsässä risut ja oksat nykivät kengännauhoista jatkuvasti. Nauhat aukeavat ja tarttuvat niihin.

Entä ensikertalainen? TET-harjoittelija Saraela Hedberg kokeilee solmun tekoa.

"Ensin tehdään tavallinen solmu. Rusetin voi tehdä omalla tyylillä. Ota toisesta lenkistä kiinni ja vedä se sieltä läpi."

"Ja laitat sormet sieltä uudestaan,  otat sen kiinni, teet tällaisen lenkin ja vedät siitä."

Parin yrityksen ja pienten korjausten jälkeen nauhat löytävät paikoilleen.

"Nyt voit varmaan laittaa tuon nauhan kokonaan siitä lenkistä läpi. Otat tämän koko nauhan täältä läpi ja sitten kiristät."

Ja näin suunnistajansolmu aukeaa.

Jos sorminäppäryys ei riitä suunnistajansolmuun, tavallisen rusetin saa pitäväksi teipillä.