Ennen suksien teollista tuotantoa Suomessa oli suksiseppiä, jotka valmistivat yhdestä puusta tehtyjä suksia. Paras raaka-aine oli rauduskoivu. 1930-luvulla markkinoille tulivat sälesukset, jotka syrjäyttivät hiljalleen kokopuiset sukset. Harju-sukset ovat sälesukset, ja niitä valmistettiin 1970-luvulla.

Suksien huollossa auttaa perinteisiä erätaitoja harrastava Hannu Korhonen. Hän on itse käyttänyt puusuksia metsätöissä isänsä kanssa 1960- ja 70-luvuilla.

Suksien huollossa auttaa perinteisiä erätaitoja harrastava Hannu Korhonen. Hän on itse käyttänyt puusuksia metsätöissä isänsä kanssa 1960- ja 70-luvuilla.

Puusuksien huollossa on kaksi päävaihetta, tervaaminen ja paahtaminen. Tervaamisen tarkoituksena on suojata suksien puupintaa kulumiselta. Paahtaminen taas auttaa tervan imeytymistä sukseen.

Puusuksien huollossa on kaksi päävaihetta, tervaaminen ja paahtaminen. Tervaamisen tarkoituksena on suojata suksien puupintaa kulumiselta. Paahtaminen taas auttaa tervan imeytymistä sukseen.

Korhonen käyttää suksiin hautatervaa, jota ei ole ohennettu. Tervaa voi lämmittää ensin, jollei se ole jo valmiiksi juoksevaa.

Korhonen käyttää suksiin hautatervaa, jota ei ole ohennettu. Tervaa voi lämmittää ensin, jollei se ole jo valmiiksi juoksevaa.

Aloita puhdistamalla suksen pohjat liasta. Sen jälkeen suksien pohjat lämmitetään nuotiolla. Lämmittämiseen voi käyttää myös kuumailmapuhallinta.

Aloita puhdistamalla suksen pohjat liasta. Sen jälkeen suksien pohjat lämmitetään nuotiolla. Lämmittämiseen voi käyttää myös kuumailmapuhallinta.

Vaihe 1

Vaihe 1

Levitä rätillä tai sudilla kerros tervaa suksen pohjaan. Korhonen levittää tervaa ensin puolikkaaseen sukseen ja paahtaa sen.

Levitä rätillä tai sudilla kerros tervaa suksen pohjaan. Korhonen levittää tervaa ensin puolikkaaseen sukseen ja paahtaa sen.

Vaihe 2

Vaihe 2

Tervausta ja paahtoa voi toistaa muutaman kerran. Anna tervan kuivua kunnolla, siihen voi mennä päiviä.

Tervausta ja paahtoa voi toistaa muutaman kerran. Anna tervan kuivua kunnolla, siihen voi mennä päiviä.

Ensimmäisellä kerralla hiihdin suksilla suon laitaa pitkin, eli maasto oli tasaista.

Ensimmäisellä kerralla hiihdin suksilla suon laitaa pitkin, eli maasto oli tasaista.

Aluksi sukset tervauksineen tuntuivat liiankin pitäviltä ja hiihto oli enemmänkin kävelyä. Olinkin saanut vinkin, että suksilla pitää hiihtää muutama kilometri ennen kuin ne pääsevät oikeuksiinsa.

Aluksi sukset tervauksineen tuntuivat liiankin pitäviltä ja hiihto oli enemmänkin kävelyä. Olinkin saanut vinkin, että suksilla pitää hiihtää muutama kilometri ennen kuin ne pääsevät oikeuksiinsa.

Kokeilin puusuksia myös alamäessä metsässä, mutta lumen pinta ei ollut ihanteellinen, koska siinä oli osin jäinen kerros. Näin ollen laskeutuminen kävi työstä, koska suksi ei liukunut pehmeästi puuterilumella, vaan töksähteli jäisiin kohtiin.

Kokeilin puusuksia myös alamäessä metsässä, mutta lumen pinta ei ollut ihanteellinen, koska siinä oli osin jäinen kerros. Näin ollen laskeutuminen kävi työstä, koska suksi ei liukunut pehmeästi puuterilumella, vaan töksähteli jäisiin kohtiin.

Muutaman kokeilun jälkeen tuntui, että puusuksilla olisi mukavinta retkeillä isolla suoalueella.

Muutaman kokeilun jälkeen tuntui, että puusuksilla olisi mukavinta retkeillä isolla suoalueella.

Autotallissa maanneet sukset kävivät sääliksi, joten oli hauskaa saada käyttöä perintösuksille.

Tasaisella niillä liikkuminen tuntui melko samanlaiselta kuin nykyaikaisilla tunturisuksilla, joskin alkuun tervaus piti huolen siitä, että hiihto oli enemmänkin kävelyä. Se ei kuitenkaan komeissa tunturimaisemissa haitannut.

Puusuksien suurin miinus olivat kömpelöt lenkkisiteet, joista tuli mieleen lapsuuden ensimmäiset sukset ja niiden kanssa ährääminen.

Siteisiin sai mahdutettua vain retkikengät. Ylöspäin mentäessä retkikengät eivät antaneet samalla tavalla tukea kuin retkihiihtoon tarkoitetut järeät monot, joten nouseminen tuntui hieman ikävältä nilkoissa.